ylimmäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: y‧lim‧mäi‧nen

Adjective[edit]

ylimmäinen ‎(superlative)

  1. (physically) highest, uppermost, top; (socially) supreme, highest.

Declension[edit]

Inflection of ylimmäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ylimmäinen ylimmäiset
genitive ylimmäisen ylimmäisten
ylimmäisien
partitive ylimmäistä ylimmäisiä
illative ylimmäiseen ylimmäisiin
singular plural
nominative ylimmäinen ylimmäiset
accusative nom. ylimmäinen ylimmäiset
gen. ylimmäisen
genitive ylimmäisen ylimmäisten
ylimmäisien
partitive ylimmäistä ylimmäisiä
inessive ylimmäisessä ylimmäisissä
elative ylimmäisestä ylimmäisistä
illative ylimmäiseen ylimmäisiin
adessive ylimmäisellä ylimmäisillä
ablative ylimmäiseltä ylimmäisiltä
allative ylimmäiselle ylimmäisille
essive ylimmäisenä ylimmäisinä
translative ylimmäiseksi ylimmäisiksi
instructive ylimmäisin
abessive ylimmäisettä ylimmäisittä
comitative ylimmäisine

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

See also[edit]