ärjähtää

Finnish

Etymology

ärjyä +‎ -ähtää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈærjæhtæːˣ/, [ˈærjæht̪æː(ʔ)]
• Rhymes: -ærjæhtæː
• Syllabification^(key): är‧jäh‧tää

Verb

ärjähtää

1. (intransitive) to snarl, to snap

Conjugation

Inflection of ärjähtää (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjähdän	en ärjähdä	1st sing.	olen ärjähtänyt	en ole ärjähtänyt
2nd sing.		ärjähdät	et ärjähdä	2nd sing.	olet ärjähtänyt	et ole ärjähtänyt
3rd sing.		ärjähtää	ei ärjähdä	3rd sing.	on ärjähtänyt	ei ole ärjähtänyt
1st plur.		ärjähdämme	emme ärjähdä	1st plur.	olemme ärjähtäneet	emme ole ärjähtäneet
2nd plur.		ärjähdätte	ette ärjähdä	2nd plur.	olette ärjähtäneet	ette ole ärjähtäneet
3rd plur.		ärjähtävät	eivät ärjähdä	3rd plur.	ovat ärjähtäneet	eivät ole ärjähtäneet
passive		ärjähdetään	ei ärjähdetä	passive	on ärjähdetty	ei ole ärjähdetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjähdin	en ärjähtänyt	1st sing.	olin ärjähtänyt	en ollut ärjähtänyt
2nd sing.		ärjähdit	et ärjähtänyt	2nd sing.	olit ärjähtänyt	et ollut ärjähtänyt
3rd sing.		ärjähti	ei ärjähtänyt	3rd sing.	oli ärjähtänyt	ei ollut ärjähtänyt
1st plur.		ärjähdimme	emme ärjähtäneet	1st plur.	olimme ärjähtäneet	emme olleet ärjähtäneet
2nd plur.		ärjähditte	ette ärjähtäneet	2nd plur.	olitte ärjähtäneet	ette olleet ärjähtäneet
3rd plur.		ärjähtivät	eivät ärjähtäneet	3rd plur.	olivat ärjähtäneet	eivät olleet ärjähtäneet
passive		ärjähdettiin	ei ärjähdetty	passive	oli ärjähdetty	ei ollut ärjähdetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjähtäisin	en ärjähtäisi	1st sing.	olisin ärjähtänyt	en olisi ärjähtänyt
2nd sing.		ärjähtäisit	et ärjähtäisi	2nd sing.	olisit ärjähtänyt	et olisi ärjähtänyt
3rd sing.		ärjähtäisi	ei ärjähtäisi	3rd sing.	olisi ärjähtänyt	ei olisi ärjähtänyt
1st plur.		ärjähtäisimme	emme ärjähtäisi	1st plur.	olisimme ärjähtäneet	emme olisi ärjähtäneet
2nd plur.		ärjähtäisitte	ette ärjähtäisi	2nd plur.	olisitte ärjähtäneet	ette olisi ärjähtäneet
3rd plur.		ärjähtäisivät	eivät ärjähtäisi	3rd plur.	olisivat ärjähtäneet	eivät olisi ärjähtäneet
passive		ärjähdettäisiin	ei ärjähdettäisi	passive	olisi ärjähdetty	ei olisi ärjähdetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ärjähdä	älä ärjähdä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ärjähtäköön	älköön ärjähtäkö	3rd sing.	olkoon ärjähtänyt	älköön olko ärjähtänyt
1st plur.		ärjähtäkäämme	älkäämme ärjähtäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ärjähtäkää	älkää ärjähtäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ärjähtäkööt	älkööt ärjähtäkö	3rd plur.	olkoot ärjähtäneet	älkööt olko ärjähtäneet
passive		ärjähdettäköön	älköön ärjähdettäkö	passive	olkoon ärjähdetty	älköön olko ärjähdetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjähtänen	en ärjähtäne	1st sing.	lienen ärjähtänyt	en liene ärjähtänyt
2nd sing.		ärjähtänet	et ärjähtäne	2nd sing.	lienet ärjähtänyt	et liene ärjähtänyt
3rd sing.		ärjähtänee	ei ärjähtäne	3rd sing.	lienee ärjähtänyt	ei liene ärjähtänyt
1st plur.		ärjähtänemme	emme ärjähtäne	1st plur.	lienemme ärjähtäneet	emme liene ärjähtäneet
2nd plur.		ärjähtänette	ette ärjähtäne	2nd plur.	lienette ärjähtäneet	ette liene ärjähtäneet
3rd plur.		ärjähtänevät	eivät ärjähtäne	3rd plur.	lienevät ärjähtäneet	eivät liene ärjähtäneet
passive		ärjähdettäneen	ei ärjähdettäne	passive	lienee ärjähdetty	ei liene ärjähdetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ärjähtää		present	ärjähtävä	ärjähdettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärjähtääkseni ärjähtääksemme 2nd ärjähtääksesi ärjähtääksenne 3rd ärjähtääkseen ärjähtääksensä		past	ärjähtänyt	ärjähdetty
2nd	inessive2	ärjähtäessä	ärjähdettäessä	agent4	ärjähtämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärjähtäessäni ärjähtäessämme 2nd ärjähtäessäsi ärjähtäessänne 3rd ärjähtäessään ärjähtäessänsä		negative	ärjähtämätön
	instructive	ärjähtäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form ärjähtää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	ärjähtämässä	—
	elative	ärjähtämästä	—
	illative	ärjähtämään	—
	adessive	ärjähtämällä	—
	abessive	ärjähtämättä	—
	instructive	ärjähtämän	ärjähdettämän
4th3	verbal noun	ärjähtäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärjähtämäisilläni ärjähtämäisillämme 2nd ärjähtämäisilläsi ärjähtämäisillänne 3rd ärjähtämäisillään ärjähtämäisillänsä

Synonyms

• kivahtaa
• ärähtää

Derived terms

• ärjähdys
• ärjähtäminen

 

Further reading

• “ärjähtää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• järähtää, räjähtää