ihme

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Pronunciation 1.3 Noun 1.3.1 Declension 1.3.2 Idioms 1.4 Adjective 1.4.1 Derived terms

[edit] Finnish

[edit] Etymology

From earlier *imeš; cognates include Estonian and Votic ime and Karelian imeh.

[edit] Pronunciation

• IPA: [ˈiç̞me̞ˣ], X-SAMPA: ["iCme(?)]
• Hyphenation: ih‧me
• Rhymes: -e

Wikipedia ^fi

[edit] Noun

ihme

1. A miracle, wonder
   • Se oli ihme!
     • It was a miracle!

[edit] Declension

Declension of ihme (type hame) singular plural nominative ihme ihmeet genitive ihmeen ihmeiden ihmeitten partitive ihmettä ihmeitä accusative ihme ihmeen ihmeet inessive ihmeessä ihmeissä elative ihmeestä ihmeistä illative ihmeeseen ihmeisiin ihmeihin adessive ihmeellä ihmeillä ablative ihmeeltä ihmeiltä allative ihmeelle ihmeille essive ihmeenä ihmeinä translative ihmeeksi ihmeiksi instructive – ihmein abessive ihmeettä ihmeittä comitative – ihmeineen

[edit] Idioms

• mitä ihmettä? = what on Earth?
• kuin ihmeen kaupalla = amazingly

[edit] Adjective

ihme (not declinable)

1. (colloquial) strange, weird
   • Ihme juttu.
     • Weird thing.

[edit] Derived terms

• ihmeellinen
• ihmetellä