jänne

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Pronunciation 1.3 Noun 1.3.1 Declension 1.3.2 Derived terms

[edit] Finnish

[edit] Etymology

From Proto-Uralic *jänte; a cognate of Hungarian ideg.

[edit] Pronunciation

• IPA: [ˈjænːe]
• Hyphenation: jän‧ne

[edit] Noun

jänne

1. (anatomy) A tendon, a sinew.
2. (archery) A bow string.

[edit] Declension

Declension of jänne (type hame) singular plural nominative jänne jänteet genitive jänteen jänteiden jänteitten partitive jännettä jänteitä accusative jänne jänteen jänteet inessive jänteessä jänteissä elative jänteestä jänteistä illative jänteeseen jänteisiin jänteihin adessive jänteellä jänteillä ablative jänteeltä jänteiltä allative jänteelle jänteille essive jänteenä jänteinä translative jänteeksi jänteiksi instructive – jäntein abessive jänteettä jänteittä comitative – jänteineen

[edit] Derived terms

• akillesjänne
• jännetuppitulehdus
• jännittää