järki

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Noun 1.1.1 Declension 1.1.2 Derived terms

[edit] Finnish

[edit] Noun

järki

1. reason (ability to think).
2. sense (meaning, reason, or value of something).

   Siinä ei ole mitään järkeä.

   It doesn't make any sense.

3. sense (sound practical judgment).

   terve järki = common sense

[edit] Declension

Declension of järki (type ovi) singular plural nominative järki järjet genitive järjen järkien partitive järkeä järkiä accusative järki järjen järjet inessive järjessä järjissä elative järjestä järjistä illative järkeen järkiin adessive järjellä järjillä ablative järjeltä järjiltä allative järjelle järjille essive järkenä järkinä translative järjeksi järjiksi instructive – järjin abessive järjettä järjittä comitative – järkineen

[edit] Derived terms

• järjetön
• järkevä
• järkiintyä
• olla järkeä