kenottaa

Finnish

Etymology

keno +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkenotːɑːˣ/, [ˈk̟e̞no̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -enotːɑː
• Syllabification^(key): ke‧not‧taa

Verb

kenottaa

1. (intransitive) to be tilted, to be aside

Conjugation

Inflection of kenottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenotan	en kenota	1st sing.	olen kenottanut	en ole kenottanut
2nd sing.		kenotat	et kenota	2nd sing.	olet kenottanut	et ole kenottanut
3rd sing.		kenottaa	ei kenota	3rd sing.	on kenottanut	ei ole kenottanut
1st plur.		kenotamme	emme kenota	1st plur.	olemme kenottaneet	emme ole kenottaneet
2nd plur.		kenotatte	ette kenota	2nd plur.	olette kenottaneet	ette ole kenottaneet
3rd plur.		kenottavat	eivät kenota	3rd plur.	ovat kenottaneet	eivät ole kenottaneet
passive		kenotetaan	ei kenoteta	passive	on kenotettu	ei ole kenotettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenotin	en kenottanut	1st sing.	olin kenottanut	en ollut kenottanut
2nd sing.		kenotit	et kenottanut	2nd sing.	olit kenottanut	et ollut kenottanut
3rd sing.		kenotti	ei kenottanut	3rd sing.	oli kenottanut	ei ollut kenottanut
1st plur.		kenotimme	emme kenottaneet	1st plur.	olimme kenottaneet	emme olleet kenottaneet
2nd plur.		kenotitte	ette kenottaneet	2nd plur.	olitte kenottaneet	ette olleet kenottaneet
3rd plur.		kenottivat	eivät kenottaneet	3rd plur.	olivat kenottaneet	eivät olleet kenottaneet
passive		kenotettiin	ei kenotettu	passive	oli kenotettu	ei ollut kenotettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenottaisin	en kenottaisi	1st sing.	olisin kenottanut	en olisi kenottanut
2nd sing.		kenottaisit	et kenottaisi	2nd sing.	olisit kenottanut	et olisi kenottanut
3rd sing.		kenottaisi	ei kenottaisi	3rd sing.	olisi kenottanut	ei olisi kenottanut
1st plur.		kenottaisimme	emme kenottaisi	1st plur.	olisimme kenottaneet	emme olisi kenottaneet
2nd plur.		kenottaisitte	ette kenottaisi	2nd plur.	olisitte kenottaneet	ette olisi kenottaneet
3rd plur.		kenottaisivat	eivät kenottaisi	3rd plur.	olisivat kenottaneet	eivät olisi kenottaneet
passive		kenotettaisiin	ei kenotettaisi	passive	olisi kenotettu	ei olisi kenotettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kenota	älä kenota	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kenottakoon	älköön kenottako	3rd sing.	olkoon kenottanut	älköön olko kenottanut
1st plur.		kenottakaamme	älkäämme kenottako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kenottakaa	älkää kenottako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kenottakoot	älkööt kenottako	3rd plur.	olkoot kenottaneet	älkööt olko kenottaneet
passive		kenotettakoon	älköön kenotettako	passive	olkoon kenotettu	älköön olko kenotettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenottanen	en kenottane	1st sing.	lienen kenottanut	en liene kenottanut
2nd sing.		kenottanet	et kenottane	2nd sing.	lienet kenottanut	et liene kenottanut
3rd sing.		kenottanee	ei kenottane	3rd sing.	lienee kenottanut	ei liene kenottanut
1st plur.		kenottanemme	emme kenottane	1st plur.	lienemme kenottaneet	emme liene kenottaneet
2nd plur.		kenottanette	ette kenottane	2nd plur.	lienette kenottaneet	ette liene kenottaneet
3rd plur.		kenottanevat	eivät kenottane	3rd plur.	lienevät kenottaneet	eivät liene kenottaneet
passive		kenotettaneen	ei kenotettane	passive	lienee kenotettu	ei liene kenotettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kenottaa		present	kenottava	kenotettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenottaakseni kenottaaksemme 2nd kenottaaksesi kenottaaksenne 3rd kenottaakseen kenottaaksensa		past	kenottanut	kenotettu
2nd	inessive2	kenottaessa	kenotettaessa	agent3	kenottama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenottaessani kenottaessamme 2nd kenottaessasi kenottaessanne 3rd kenottaessaan kenottaessansa		negative	kenottamaton
	instructive	kenottaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form kenottaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kenottamassa	—
	elative	kenottamasta	—
	illative	kenottamaan	—
	adessive	kenottamalla	—
	abessive	kenottamatta	—
	instructive	kenottaman	kenotettaman
4th4	verbal noun	kenottaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenottamaisillani kenottamaisillamme 2nd kenottamaisillasi kenottamaisillanne 3rd kenottamaisillaan kenottamaisillansa

Further reading

• “kenottaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02