kiukuttaa

Finnish

Etymology

kiukku (“anger”) +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiu̯kutːɑːˣ/, [ˈk̟iu̯kut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -iukutːɑː
• Syllabification^(key): kiu‧kut‧taa

Verb

kiukuttaa

1. (impersonal + partitive) to feel annoyed or irritated
2. (transitive, usually atelic) to annoy, irritate

Conjugation

Mostly only used in the third person.

Inflection of kiukuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukutan	en kiukuta	1st sing.	olen kiukuttanut	en ole kiukuttanut
2nd sing.		kiukutat	et kiukuta	2nd sing.	olet kiukuttanut	et ole kiukuttanut
3rd sing.		kiukuttaa	ei kiukuta	3rd sing.	on kiukuttanut	ei ole kiukuttanut
1st plur.		kiukutamme	emme kiukuta	1st plur.	olemme kiukuttaneet	emme ole kiukuttaneet
2nd plur.		kiukutatte	ette kiukuta	2nd plur.	olette kiukuttaneet	ette ole kiukuttaneet
3rd plur.		kiukuttavat	eivät kiukuta	3rd plur.	ovat kiukuttaneet	eivät ole kiukuttaneet
passive		kiukutetaan	ei kiukuteta	passive	on kiukutettu	ei ole kiukutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukutin	en kiukuttanut	1st sing.	olin kiukuttanut	en ollut kiukuttanut
2nd sing.		kiukutit	et kiukuttanut	2nd sing.	olit kiukuttanut	et ollut kiukuttanut
3rd sing.		kiukutti	ei kiukuttanut	3rd sing.	oli kiukuttanut	ei ollut kiukuttanut
1st plur.		kiukutimme	emme kiukuttaneet	1st plur.	olimme kiukuttaneet	emme olleet kiukuttaneet
2nd plur.		kiukutitte	ette kiukuttaneet	2nd plur.	olitte kiukuttaneet	ette olleet kiukuttaneet
3rd plur.		kiukuttivat	eivät kiukuttaneet	3rd plur.	olivat kiukuttaneet	eivät olleet kiukuttaneet
passive		kiukutettiin	ei kiukutettu	passive	oli kiukutettu	ei ollut kiukutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukuttaisin	en kiukuttaisi	1st sing.	olisin kiukuttanut	en olisi kiukuttanut
2nd sing.		kiukuttaisit	et kiukuttaisi	2nd sing.	olisit kiukuttanut	et olisi kiukuttanut
3rd sing.		kiukuttaisi	ei kiukuttaisi	3rd sing.	olisi kiukuttanut	ei olisi kiukuttanut
1st plur.		kiukuttaisimme	emme kiukuttaisi	1st plur.	olisimme kiukuttaneet	emme olisi kiukuttaneet
2nd plur.		kiukuttaisitte	ette kiukuttaisi	2nd plur.	olisitte kiukuttaneet	ette olisi kiukuttaneet
3rd plur.		kiukuttaisivat	eivät kiukuttaisi	3rd plur.	olisivat kiukuttaneet	eivät olisi kiukuttaneet
passive		kiukutettaisiin	ei kiukutettaisi	passive	olisi kiukutettu	ei olisi kiukutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiukuta	älä kiukuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiukuttakoon	älköön kiukuttako	3rd sing.	olkoon kiukuttanut	älköön olko kiukuttanut
1st plur.		kiukuttakaamme	älkäämme kiukuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiukuttakaa	älkää kiukuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiukuttakoot	älkööt kiukuttako	3rd plur.	olkoot kiukuttaneet	älkööt olko kiukuttaneet
passive		kiukutettakoon	älköön kiukutettako	passive	olkoon kiukutettu	älköön olko kiukutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiukuttanen	en kiukuttane	1st sing.	lienen kiukuttanut	en liene kiukuttanut
2nd sing.		kiukuttanet	et kiukuttane	2nd sing.	lienet kiukuttanut	et liene kiukuttanut
3rd sing.		kiukuttanee	ei kiukuttane	3rd sing.	lienee kiukuttanut	ei liene kiukuttanut
1st plur.		kiukuttanemme	emme kiukuttane	1st plur.	lienemme kiukuttaneet	emme liene kiukuttaneet
2nd plur.		kiukuttanette	ette kiukuttane	2nd plur.	lienette kiukuttaneet	ette liene kiukuttaneet
3rd plur.		kiukuttanevat	eivät kiukuttane	3rd plur.	lienevät kiukuttaneet	eivät liene kiukuttaneet
passive		kiukutettaneen	ei kiukutettane	passive	lienee kiukutettu	ei liene kiukutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiukuttaa		present	kiukuttava	kiukutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiukuttaakseni kiukuttaaksemme 2nd kiukuttaaksesi kiukuttaaksenne 3rd kiukuttaakseen kiukuttaaksensa		past	kiukuttanut	kiukutettu
2nd	inessive2	kiukuttaessa	kiukutettaessa	agent3	kiukuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiukuttaessani kiukuttaessamme 2nd kiukuttaessasi kiukuttaessanne 3rd kiukuttaessaan kiukuttaessansa		negative	kiukuttamaton
	instructive	kiukuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form kiukuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kiukuttamassa	—
	elative	kiukuttamasta	—
	illative	kiukuttamaan	—
	adessive	kiukuttamalla	—
	abessive	kiukuttamatta	—
	instructive	kiukuttaman	kiukutettaman
4th4	verbal noun	kiukuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiukuttamaisillani kiukuttamaisillamme 2nd kiukuttamaisillasi kiukuttamaisillanne 3rd kiukuttamaisillaan kiukuttamaisillansa

Synonyms

• harmittaa
• ärsyttää

Derived terms

• kiukuttaminen

 

Further reading

• “kiukuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02