myöntää

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Jump to: navigation, search

Contents

[edit] Finnish

[edit] Verb

myöntää

  1. (intransitive) To admit, agree, especially after giving up an argument.
  2. (transitive) To grant.
  3. myöntää arvomerkki: to badge
  4. myöntää tappionsa: to give up a fight

[edit] Usage notes

  • Myöntää is often translated into "admit" as it is used esp. when someone confirms something, not so often negative, after being simply asked about it, whereas tunnustaa is often translated into "confess" as it is used esp. when someone confirms something usually negative after being more or less inquisitorially interrogated by someone or bothered by guilt.

[edit] Conjugation

Conjugation of myöntää (type huutaa)
indicative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st myönnän myönnämme en myönnä emme myönnä 1st olen myöntänyt olemme myöntäneet en ole myöntänyt emme ole myöntäneet
2nd myönnät myönnätte et myönnä ette myönnä 2nd olet myöntänyt olette myöntäneet et ole myöntänyt ette ole myöntäneet
3rd myöntää myöntävät ei myönnä eivät myönnä 3rd on myöntänyt ovat myöntäneet ei ole myöntänyt eivät ole myöntäneet
passive myönnetään ei myönnetä passive on myönnetty ei ole myönnetty
past pluperfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st myönsin myönsimme en myöntänyt emme myöntäneet 1st olin myöntänyt olimme myöntäneet en ollut myöntänyt emme olleet myöntäneet
2nd myönsit myönsitte et myöntänyt ette myöntäneet 2nd olit myöntänyt olitte myöntäneet et ollut myöntänyt ette olleet myöntäneet
3rd myönsi myönsivät ei myöntänyt eivät myöntäneet 3rd oli myöntänyt olivat myöntäneet ei ollut myöntänyt eivät olleet myöntäneet
passive myönnettiin ei myönnetty passive oli myönnetty ei ollut myönnetty
conditional
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st myöntäisin myöntäisimme en myöntäisi emme myöntäisi 1st olisin myöntänyt olisimme myöntäneet en olisi myöntänyt emme olisi myöntäneet
2nd myöntäisit myöntäisitte et myöntäisi ette myöntäisi 2nd olisit myöntänyt olisitte myöntäneet et olisi myöntänyt ette olisi myöntäneet
3rd myöntäisi myöntäisivät ei myöntäisi eivät myöntäisi 3rd olisi myöntänyt olisivat myöntäneet ei olisi myöntänyt eivät olisi myöntäneet
passive myönnettäisiin ei myönnettäisi passive olisi myönnetty ei olisi myönnetty
imperative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st – myöntäkäämme – älkäämme myöntäkö 1st – olkaamme myöntäneet – älkäämme olko myöntäneet
2nd myönnä myöntäkää älä myönnä älkää myöntäkö 2nd ole myöntänyt olkaa myöntäneet älä ole myöntänyt älkää olko myöntäneet
3rd myöntäköön myöntäkööt älköön myöntäkö älkööt myöntäkö 3rd olkoon myöntänyt olkoot myöntäneet älköön olko myöntänyt älkööt olko myöntäneet
passive myönnettäköön älköön myönnettäkö passive olkoon myönnetty älköön olko myönnetty
potential
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st myöntänen myöntänemme en myöntäne emme myöntäne 1st lienen myöntänyt lienemme myöntäneet en liene myöntänyt emme liene myöntäneet
2nd myöntänet myöntänette et myöntäne ette myöntäne 2nd lienet myöntänyt lienette myöntäneet et liene myöntänyt ette liene myöntäneet
3rd myöntänee myöntänevät ei myöntäne eivät myöntäne 3rd lienee myöntänyt lienevät myöntäneet ei liene myöntänyt eivät liene myöntäneet
passive myönnettäneen ei myönnettäne passive lienee myönnetty ei liene myönnetty


Nominal forms
infinitive participle
active passive active passive
I myöntää present myöntävä myönnettävä
long I myöntääkseen2 past myöntänyt myönnetty
II inessive myöntäessä1 myönnettäessä agent myöntämä1, 3
instructive myöntäen – negative myöntämätön
III inessive myöntämässä – 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
elative myöntämästä –
illative myöntämään –
adessive myöntämällä –
abessive myöntämättä –
instructive myöntämän myönnettämän
IV nominative myöntäminen
partitive myöntämistä
V myöntämäisillään2

[edit] Derived terms

[edit] Verb

myöntää

  1. Third-person singular indicative present form of myöntää.
Retrieved from "http://en.wiktionary.org/wiki/my%C3%B6nt%C3%A4%C3%A4"
In other languages