noita

Finnish

(index no)

Pronunciation

• IPA: [ˈnoit̪ɑ]
• Rhymes: -oitɑ
• Hyphenation: noi‧ta

Etymology 1

From Proto-Finno-Ugric *nojta. Cognates include Estonian nõid and North Sámi noaidi.

Noun

noita

1. A witch.

Declension

Declension of noita (type koira) singular plural nominative noita noidat genitive noidan noitien noitain1 partitive noitaa noitia accusative noita noidan noidat inessive noidassa noidissa elative noidasta noidista illative noitaan noitiin adessive noidalla noidilla ablative noidalta noidilta allative noidalle noidille essive noitana noitina translative noidaksi noidiksi instructive – noidin abessive noidatta noiditta comitative – noitineen 1) Rare.

Derived terms

noita-akka noitajuoma noitajuttu noitakeino noitakonsti

noitaluku noitamainen noitarovio noitarumpu noitasatu

noitaukko noitavaino noitavoima noitua noituus

Etymology 2

inflected form of nuo

Pronoun

noita

1. (demonstrative) Partitive plural form of nuo.

References

• Häkkinen, Kaisa (2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.

Anagrams

• anoit, antoi, intoa, nitoa, otain, otina, taion, taoin

---

Karelian

Etymology

From Proto-Finno-Ugric *nojta.

Noun

noita

1. witch

References

• Häkkinen, Kaisa (2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.