osoittautua

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index os)

Etymology[edit]

A reflexive verb, derived from the verb osoittaa.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: o‧soit‧tau‧tu‧a
  • IPA(key): [ˈosoitːɑutuɑ(ʔ)]

Verb[edit]

osoittautua

  1. (intransitive, + translative) To prove (to be).
    Käsitykseni hänen syyllisyydestään osoittautui vääräksi.
    My impression of his/her guilt proved to be wrong.

Conjugation[edit]