tarkkahua

Ingrian

Etymology

From tarkata (“to happen to”) +‎ -hua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑrkːɑhuɑ/, [ˈtɑrkːəˌhuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑrkːɑhuɑ/, [ˈtɑrkːɑˌhuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: tark‧ka‧hu‧a

Verb

tarkkahua

1. (auxiliary + 3rd infinitive in illative) to happen to

Conjugation

Conjugation of tarkkahua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tarkkahun	en tarkkahu	1st singular	oon tarkkahunt, oon tarkkahunut	en oo tarkkahunt, en oo tarkkahunut
2nd singular	tarkkahut	et tarkkahu	2nd singular	oot tarkkahunt, oot tarkkahunut	et oo tarkkahunt, et oo tarkkahunut
3rd singular	tarkkahuu	ei tarkkahu	3rd singular	ono tarkkahunt, ono tarkkahunut	ei oo tarkkahunt, ei oo tarkkahunut
1st plural	tarkkahumma	emmä tarkkahu	1st plural	oomma tarkkahunneet	emmä oo tarkkahunneet
2nd plural	tarkkahutta	että tarkkahu	2nd plural	ootta tarkkahunneet	että oo tarkkahunneet
3rd plural	tarkkahuut1), tarkkahuvat2), tarkkahuttaa	evät tarkkahu, ei tarkkahuta	3rd plural	ovat tarkkahunneet	evät oo tarkkahunneet, ei oo tarkkahuttu
impersonal	tarkkahuttaa	ei tarkkahuta	impersonal	ono tarkkahuttu	ei oo tarkkahuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tarkkahuin	en tarkkahunt, en tarkkahunut	1st singular	olin tarkkahunt, olin tarkkahunut	en olt tarkkahunt, en olt tarkkahunut
2nd singular	tarkkahuit	et tarkkahunt, et tarkkahunut	2nd singular	olit tarkkahunt, olit tarkkahunut	et olt tarkkahunt, et olt tarkkahunut
3rd singular	tarkkahui	ei tarkkahunt, ei tarkkahunut	3rd singular	oli tarkkahunt, oli tarkkahunut	ei olt tarkkahunt, ei olt tarkkahunut
1st plural	tarkkahuimma	emmä tarkkahunneet	1st plural	olimma tarkkahunneet	emmä olleet tarkkahunneet
2nd plural	tarkkahuitta	että tarkkahunneet	2nd plural	olitta tarkkahunneet	että olleet tarkkahunneet
3rd plural	tarkkahuit1), tarkkahuivat2), tarkkahuttii	evät tarkkahunneet, ei tarkkahuttu	3rd plural	olivat tarkkahunneet	evät olleet tarkkahunneet, ei olt tarkkahuttu
impersonal	tarkkahuttii	ei tarkkahuttu	impersonal	oli tarkkahuttu	ei olt tarkkahuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tarkkahuisin	en tarkkahuis	1st singular	olisin tarkkahunt, olisin tarkkahunut	en olis tarkkahunt, en olis tarkkahunut
2nd singular	tarkkahuisit, tarkkahuist1)	et tarkkahuis	2nd singular	olisit tarkkahunt, olisit tarkkahunut	et olis tarkkahunt, et olis tarkkahunut
3rd singular	tarkkahuis	ei tarkkahuis	3rd singular	olis tarkkahunt, olis tarkkahunut	ei olis tarkkahunt, ei olis tarkkahunut
1st plural	tarkkahuisimma	emmä tarkkahuis	1st plural	olisimma tarkkahunneet	emmä olis tarkkahunneet
2nd plural	tarkkahuisitta	että tarkkahuis	2nd plural	olisitta tarkkahunneet	että olis tarkkahunneet
3rd plural	tarkkahuisiit1), tarkkahuisivat2), tarkkahuttais	evät tarkkahuis, ei tarkkahuttais	3rd plural	olisivat tarkkahunneet	evät olis tarkkahunneet, ei olis tarkkahuttu
impersonal	tarkkahuttais	ei tarkkahuttais	impersonal	olis tarkkahuttu	ei olis tarkkahuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tarkkahu	elä tarkkahu	2nd singular	oo tarkkahunt, oo tarkkahunut	elä oo tarkkahunt, elä oo tarkkahunut
3rd singular	tarkkahukkoo	elköö tarkkahuko	3rd singular	olkoo tarkkahunt, olkoo tarkkahunut	elköö olko tarkkahunt, elköö olko tarkkahunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tarkkahukkaa	elkää tarkkahuko	2nd plural	olkaa tarkkahunneet	elkää olko tarkkahunneet
3rd plural	tarkkahukkoot	elkööt tarkkahuko, elköö tarkkahuttako	3rd plural	olkoot tarkkahunneet	elkööt olko tarkkahunneet, elköö olko tarkkahuttu
impersonal	tarkkahuttakoo	elköö tarkkahuttako	impersonal	olkoo tarkkahuttu	elköö olko tarkkahuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tarkkahunen	en tarkkahune
2nd singular	tarkkahunet	et tarkkahune
3rd singular	tarkkahunnoo	ei tarkkahune
1st plural	tarkkahunemma	emmä tarkkahune
2nd plural	tarkkahunetta	että tarkkahune
3rd plural	tarkkahunnoot	evät tarkkahune, ei tarkkahuttane
impersonal	tarkkahuttanoo	ei tarkkahuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tarkkahua	present	tarkkahuva	tarkkahuttava
2nd	inessive	tarkkahues	past	tarkkahunt, tarkkahunut	tarkkahuttu
	instructive	tarkkahuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (tarkkahukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tarkkahummaa
	inessive	tarkkahumas
	elative	tarkkahumast
	abessive	tarkkahumata
4th	nominative	tarkkahumiin
	partitive	tarkkahumista, tarkkahumist

Synonyms

• tarkata

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 575