tuomitseminen

Finnish

Etymology

tuomitse- +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtuo̯mitseminen/, [ˈt̪uo̞̯mitˌs̠e̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Syllabification^(key): tuo‧mit‧se‧mi‧nen

Noun

tuomitseminen

1. verbal noun of tuomita
   1. condemnation
   2. judgment (act of judging)
   3. sentencing, conviction

Declension

Inflection of tuomitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		tuomitseminen	tuomitsemiset
genitive		tuomitsemisen	tuomitsemisten tuomitsemisien
partitive		tuomitsemista	tuomitsemisia
illative		tuomitsemiseen	tuomitsemisiin
		singular	plural
nominative		tuomitseminen	tuomitsemiset
accusative	nom.	tuomitseminen	tuomitsemiset
	gen.	tuomitsemisen
genitive		tuomitsemisen	tuomitsemisten tuomitsemisien
partitive		tuomitsemista	tuomitsemisia
inessive		tuomitsemisessa	tuomitsemisissa
elative		tuomitsemisesta	tuomitsemisista
illative		tuomitsemiseen	tuomitsemisiin
adessive		tuomitsemisella	tuomitsemisilla
ablative		tuomitsemiselta	tuomitsemisilta
allative		tuomitsemiselle	tuomitsemisille
essive		tuomitsemisena	tuomitsemisina
translative		tuomitsemiseksi	tuomitsemisiksi
abessive		tuomitsemisetta	tuomitsemisitta
instructive		—	tuomitsemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tuomitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tuomitsemiseni tuomitsemiseni accusative nom. tuomitsemiseni tuomitsemiseni gen. tuomitsemiseni genitive tuomitsemiseni tuomitsemisteni tuomitsemisieni partitive tuomitsemistani tuomitsemisiani inessive tuomitsemisessani tuomitsemisissani elative tuomitsemisestani tuomitsemisistani illative tuomitsemiseeni tuomitsemisiini adessive tuomitsemisellani tuomitsemisillani ablative tuomitsemiseltani tuomitsemisiltani allative tuomitsemiselleni tuomitsemisilleni essive tuomitsemisenani tuomitsemisinani translative tuomitsemisekseni tuomitsemisikseni abessive tuomitsemisettani tuomitsemisittani instructive — — comitative — tuomitsemisineni second-person singular possessor singular plural nominative tuomitsemisesi tuomitsemisesi accusative nom. tuomitsemisesi tuomitsemisesi gen. tuomitsemisesi genitive tuomitsemisesi tuomitsemistesi tuomitsemisiesi partitive tuomitsemistasi tuomitsemisiasi inessive tuomitsemisessasi tuomitsemisissasi elative tuomitsemisestasi tuomitsemisistasi illative tuomitsemiseesi tuomitsemisiisi adessive tuomitsemisellasi tuomitsemisillasi ablative tuomitsemiseltasi tuomitsemisiltasi allative tuomitsemisellesi tuomitsemisillesi essive tuomitsemisenasi tuomitsemisinasi translative tuomitsemiseksesi tuomitsemisiksesi abessive tuomitsemisettasi tuomitsemisittasi instructive — — comitative — tuomitsemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative tuomitsemisemme tuomitsemisemme accusative nom. tuomitsemisemme tuomitsemisemme gen. tuomitsemisemme genitive tuomitsemisemme tuomitsemistemme tuomitsemisiemme partitive tuomitsemistamme tuomitsemisiamme inessive tuomitsemisessamme tuomitsemisissamme elative tuomitsemisestamme tuomitsemisistamme illative tuomitsemiseemme tuomitsemisiimme adessive tuomitsemisellamme tuomitsemisillamme ablative tuomitsemiseltamme tuomitsemisiltamme allative tuomitsemisellemme tuomitsemisillemme essive tuomitsemisenamme tuomitsemisinamme translative tuomitsemiseksemme tuomitsemisiksemme abessive tuomitsemisettamme tuomitsemisittamme instructive — — comitative — tuomitsemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative tuomitsemisenne tuomitsemisenne accusative nom. tuomitsemisenne tuomitsemisenne gen. tuomitsemisenne genitive tuomitsemisenne tuomitsemistenne tuomitsemisienne partitive tuomitsemistanne tuomitsemisianne inessive tuomitsemisessanne tuomitsemisissanne elative tuomitsemisestanne tuomitsemisistanne illative tuomitsemiseenne tuomitsemisiinne adessive tuomitsemisellanne tuomitsemisillanne ablative tuomitsemiseltanne tuomitsemisiltanne allative tuomitsemisellenne tuomitsemisillenne essive tuomitsemisenanne tuomitsemisinanne translative tuomitsemiseksenne tuomitsemisiksenne abessive tuomitsemisettanne tuomitsemisittanne instructive — — comitative — tuomitsemisinenne third-person possessor singular plural nominative tuomitsemisensa tuomitsemisensa accusative nom. tuomitsemisensa tuomitsemisensa gen. tuomitsemisensa genitive tuomitsemisensa tuomitsemistensa tuomitsemisiensa partitive tuomitsemistaan tuomitsemistansa tuomitsemisiaan tuomitsemisiansa inessive tuomitsemisessaan tuomitsemisessansa tuomitsemisissaan tuomitsemisissansa elative tuomitsemisestaan tuomitsemisestansa tuomitsemisistaan tuomitsemisistansa illative tuomitsemiseensa tuomitsemisiinsa adessive tuomitsemisellaan tuomitsemisellansa tuomitsemisillaan tuomitsemisillansa ablative tuomitsemiseltaan tuomitsemiseltansa tuomitsemisiltaan tuomitsemisiltansa allative tuomitsemiselleen tuomitsemisellensa tuomitsemisilleen tuomitsemisillensa essive tuomitsemisenaan tuomitsemisenansa tuomitsemisinaan tuomitsemisinansa translative tuomitsemisekseen tuomitsemiseksensa tuomitsemisikseen tuomitsemisiksensa abessive tuomitsemisettaan tuomitsemisettansa tuomitsemisittaan tuomitsemisittansa instructive — — comitative — tuomitsemisineen tuomitsemisinensa