tuomita

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Jump to: navigation, search

Contents

[edit] Finnish

(index tu)

[edit] Pronunciation

  • Hyphenation: tuo‧mi‧ta
  • IPA: ['tuomitɑˣ]

[edit] Verb

tuomita

  1. (transitive, law) To convict sb (of sth = elative); to sentence sb, condemn sb (to sth = illative).
  2. (transitive, law) To try, hear, sit, adjudicate (a case).
  3. (transitive, religion) To judge.
    (Bible) Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
    Judge not, lest ye be judged.
  4. (transitive, figuratively) To judge, condemn, doom.
  5. (transitive) To express strong disapproval of, denounce; to condemn, reprobate, objurgate, excoriate.
  6. (transitive, sports) To referee; to umpire.

[edit] Conjugation

Conjugation of tuomita (type valita)
indicative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tuomitsen tuomitsemme en tuomitse emme tuomitse 1st olen tuominnut olemme tuominneet en ole tuominnut emme ole tuominneet
2nd tuomitset tuomitsette et tuomitse ette tuomitse 2nd olet tuominnut olette tuominneet et ole tuominnut ette ole tuominneet
3rd tuomitsee tuomitsevat ei tuomitse eivät tuomitse 3rd on tuominnut ovat tuominneet ei ole tuominnut eivät ole tuominneet
passive tuomitaan ei tuomita passive on tuomittu ei ole tuomittu
past pluperfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tuomitsin tuomitsimme en tuominnut emme tuominneet 1st olin tuominnut olimme tuominneet en ollut tuominnut emme olleet tuominneet
2nd tuomitsit tuomitsitte et tuominnut ette tuominneet 2nd olit tuominnut olitte tuominneet et ollut tuominnut ette olleet tuominneet
3rd tuomitsi tuomitsivat ei tuominnut eivät tuominneet 3rd oli tuominnut olivat tuominneet ei ollut tuominnut eivät olleet tuominneet
passive tuomittiin ei tuomittu passive oli tuomittu ei ollut tuomittu
conditional
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tuomitsisin tuomitsisimme en tuomitsisi emme tuomitsisi 1st olisin tuominnut olisimme tuominneet en olisi tuominnut emme olisi tuominneet
2nd tuomitsisit tuomitsisitte et tuomitsisi ette tuomitsisi 2nd olisit tuominnut olisitte tuominneet et olisi tuominnut ette olisi tuominneet
3rd tuomitsisi tuomitsisivat ei tuomitsisi eivät tuomitsisi 3rd olisi tuominnut olisivat tuominneet ei olisi tuominnut eivät olisi tuominneet
passive tuomittaisiin ei tuomittaisi passive olisi tuomittu ei olisi tuomittu
imperative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st – tuomitkaamme – älkäämme tuomitko 1st – olkaamme tuominneet – älkäämme olko tuominneet
2nd tuomitse tuomitkaa älä tuomitse älkää tuomitko 2nd ole tuominnut olkaa tuominneet älä ole tuominnut älkää olko tuominneet
3rd tuomitkoon tuomitkoot älköön tuomitko älkööt tuomitko 3rd olkoon tuominnut olkoot tuominneet älköön olko tuominnut älkööt olko tuominneet
passive tuomittakoon älköön tuomittako passive olkoon tuomittu älköön olko tuomittu
potential
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tuominnen tuominnemme en tuominne emme tuominne 1st lienen tuominnut lienemme tuominneet en liene tuominnut emme liene tuominneet
2nd tuominnet tuominnette et tuominne ette tuominne 2nd lienet tuominnut lienette tuominneet et liene tuominnut ette liene tuominneet
3rd tuominnee tuominnevat ei tuominne eivät tuominne 3rd lienee tuominnut lienevät tuominneet ei liene tuominnut eivät liene tuominneet
passive tuomittaneen ei tuomittane passive lienee tuomittu ei liene tuomittu


Nominal forms
infinitive participle
active passive active passive
I tuomita present tuomitseva tuomittava
long I tuomitakseen2 past tuominnut tuomittu
II inessive tuomitessa1 tuomiten agent tuomitsema1, 3
instructive tuomittaessa – negative tuomitsematon
III inessive tuomitsemassa – 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
elative tuomitsemasta –
illative tuomitsemaan –
adessive tuomitsemalla –
abessive tuomitsematta –
instructive tuomitseman tuomittaman
IV nominative tuomitseminen
partitive tuomitsemista
V tuomitsemaisillaan2


[edit] Derived terms

[edit] Verb

tuomita

  1. Impersonal indicative present connegative form of tuomita.
Retrieved from "http://en.wiktionary.org/wiki/tuomita"