vanhoittua

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ -oittua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnoi̯tːuɑ/, [ˈʋɑnːŏ̞tˌtuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhoi̯tːuɑ/, [ˈʋɑnho̞i̯tˌtuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: van‧hoit‧tu‧a

Verb

vanhoittua

1. (intransitive) to age (grow old)

Conjugation

Conjugation of vanhoittua (type 1/ampua, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhoitun	en vanhoitu	1st singular	oon vanhoittunt, oon vanhoittunut	en oo vanhoittunt, en oo vanhoittunut
2nd singular	vanhoitut	et vanhoitu	2nd singular	oot vanhoittunt, oot vanhoittunut	et oo vanhoittunt, et oo vanhoittunut
3rd singular	vanhoittuu	ei vanhoitu	3rd singular	ono vanhoittunt, ono vanhoittunut	ei oo vanhoittunt, ei oo vanhoittunut
1st plural	vanhoitumma	emmä vanhoitu	1st plural	oomma vanhoittunneet	emmä oo vanhoittunneet
2nd plural	vanhoitutta	että vanhoitu	2nd plural	ootta vanhoittunneet	että oo vanhoittunneet
3rd plural	vanhoittuut1), vanhoittuvat2), vanhoituttaa	evät vanhoitu, ei vanhoituta	3rd plural	ovat vanhoittunneet	evät oo vanhoittunneet, ei oo vanhoituttu
impersonal	vanhoituttaa	ei vanhoituta	impersonal	ono vanhoituttu	ei oo vanhoituttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhoituin	en vanhoittunt, en vanhoittunut	1st singular	olin vanhoittunt, olin vanhoittunut	en olt vanhoittunt, en olt vanhoittunut
2nd singular	vanhoituit	et vanhoittunt, et vanhoittunut	2nd singular	olit vanhoittunt, olit vanhoittunut	et olt vanhoittunt, et olt vanhoittunut
3rd singular	vanhoittui	ei vanhoittunt, ei vanhoittunut	3rd singular	oli vanhoittunt, oli vanhoittunut	ei olt vanhoittunt, ei olt vanhoittunut
1st plural	vanhoituimma	emmä vanhoittunneet	1st plural	olimma vanhoittunneet	emmä olleet vanhoittunneet
2nd plural	vanhoituitta	että vanhoittunneet	2nd plural	olitta vanhoittunneet	että olleet vanhoittunneet
3rd plural	vanhoittuit1), vanhoittuivat2), vanhoituttii	evät vanhoittunneet, ei vanhoituttu	3rd plural	olivat vanhoittunneet	evät olleet vanhoittunneet, ei olt vanhoituttu
impersonal	vanhoituttii	ei vanhoituttu	impersonal	oli vanhoituttu	ei olt vanhoituttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhoittuisin	en vanhoittuis	1st singular	olisin vanhoittunt, olisin vanhoittunut	en olis vanhoittunt, en olis vanhoittunut
2nd singular	vanhoittuisit, vanhoittuist1)	et vanhoittuis	2nd singular	olisit vanhoittunt, olisit vanhoittunut	et olis vanhoittunt, et olis vanhoittunut
3rd singular	vanhoittuis	ei vanhoittuis	3rd singular	olis vanhoittunt, olis vanhoittunut	ei olis vanhoittunt, ei olis vanhoittunut
1st plural	vanhoittuisimma	emmä vanhoittuis	1st plural	olisimma vanhoittunneet	emmä olis vanhoittunneet
2nd plural	vanhoittuisitta	että vanhoittuis	2nd plural	olisitta vanhoittunneet	että olis vanhoittunneet
3rd plural	vanhoittuisiit1), vanhoittuisivat2), vanhoituttais	evät vanhoittuis, ei vanhoituttais	3rd plural	olisivat vanhoittunneet	evät olis vanhoittunneet, ei olis vanhoituttu
impersonal	vanhoituttais	ei vanhoituttais	impersonal	olis vanhoituttu	ei olis vanhoituttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vanhoitu	elä vanhoitu	2nd singular	oo vanhoittunt, oo vanhoittunut	elä oo vanhoittunt, elä oo vanhoittunut
3rd singular	vanhoittukkoo	elköö vanhoittuko	3rd singular	olkoo vanhoittunt, olkoo vanhoittunut	elköö olko vanhoittunt, elköö olko vanhoittunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vanhoittukkaa	elkää vanhoittuko	2nd plural	olkaa vanhoittunneet	elkää olko vanhoittunneet
3rd plural	vanhoittukkoot	elkööt vanhoittuko, elköö vanhoituttako	3rd plural	olkoot vanhoittunneet	elkööt olko vanhoittunneet, elköö olko vanhoituttu
impersonal	vanhoituttakoo	elköö vanhoituttako	impersonal	olkoo vanhoituttu	elköö olko vanhoituttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vanhoittunen	en vanhoittune
2nd singular	vanhoittunet	et vanhoittune
3rd singular	vanhoittunnoo	ei vanhoittune
1st plural	vanhoittunemma	emmä vanhoittune
2nd plural	vanhoittunetta	että vanhoittune
3rd plural	vanhoittunnoot	evät vanhoittune, ei vanhoituttane
impersonal	vanhoituttanoo	ei vanhoituttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vanhoittua	present	vanhoittuva	vanhoituttava
2nd	inessive	vanhoittues	past	vanhoittunt, vanhoittunut	vanhoituttu
	instructive	vanhoittuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vanhoittukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vanhoittummaa
	inessive	vanhoittumas
	elative	vanhoittumast
	abessive	vanhoittumata
4th	nominative	vanhoittumiin
	partitive	vanhoittumista, vanhoittumist

Synonyms

• vanhentua, vanheta, elähtää

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639