onteloitua

Finnish

Etymology 1

From onteloida +‎ -tua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈonteloi̯tuɑˣ/, [ˈo̞n̪t̪e̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): on‧te‧loi‧tu‧a

Verb

onteloitua

1. (intransitive) to hollow out (to become hollow)

Conjugation

Inflection of onteloitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		onteloidun	en onteloidu	1st sing.	olen onteloitunut	en ole onteloitunut
2nd sing.		onteloidut	et onteloidu	2nd sing.	olet onteloitunut	et ole onteloitunut
3rd sing.		onteloituu	ei onteloidu	3rd sing.	on onteloitunut	ei ole onteloitunut
1st plur.		onteloidumme	emme onteloidu	1st plur.	olemme onteloituneet	emme ole onteloituneet
2nd plur.		onteloidutte	ette onteloidu	2nd plur.	olette onteloituneet	ette ole onteloituneet
3rd plur.		onteloituvat	eivät onteloidu	3rd plur.	ovat onteloituneet	eivät ole onteloituneet
passive		onteloidutaan	ei onteloiduta	passive	on onteloiduttu	ei ole onteloiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		onteloiduin	en onteloitunut	1st sing.	olin onteloitunut	en ollut onteloitunut
2nd sing.		onteloiduit	et onteloitunut	2nd sing.	olit onteloitunut	et ollut onteloitunut
3rd sing.		onteloitui	ei onteloitunut	3rd sing.	oli onteloitunut	ei ollut onteloitunut
1st plur.		onteloiduimme	emme onteloituneet	1st plur.	olimme onteloituneet	emme olleet onteloituneet
2nd plur.		onteloiduitte	ette onteloituneet	2nd plur.	olitte onteloituneet	ette olleet onteloituneet
3rd plur.		onteloituivat	eivät onteloituneet	3rd plur.	olivat onteloituneet	eivät olleet onteloituneet
passive		onteloiduttiin	ei onteloiduttu	passive	oli onteloiduttu	ei ollut onteloiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		onteloituisin	en onteloituisi	1st sing.	olisin onteloitunut	en olisi onteloitunut
2nd sing.		onteloituisit	et onteloituisi	2nd sing.	olisit onteloitunut	et olisi onteloitunut
3rd sing.		onteloituisi	ei onteloituisi	3rd sing.	olisi onteloitunut	ei olisi onteloitunut
1st plur.		onteloituisimme	emme onteloituisi	1st plur.	olisimme onteloituneet	emme olisi onteloituneet
2nd plur.		onteloituisitte	ette onteloituisi	2nd plur.	olisitte onteloituneet	ette olisi onteloituneet
3rd plur.		onteloituisivat	eivät onteloituisi	3rd plur.	olisivat onteloituneet	eivät olisi onteloituneet
passive		onteloiduttaisiin	ei onteloiduttaisi	passive	olisi onteloiduttu	ei olisi onteloiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		onteloidu	älä onteloidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		onteloitukoon	älköön onteloituko	3rd sing.	olkoon onteloitunut	älköön olko onteloitunut
1st plur.		onteloitukaamme	älkäämme onteloituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		onteloitukaa	älkää onteloituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		onteloitukoot	älkööt onteloituko	3rd plur.	olkoot onteloituneet	älkööt olko onteloituneet
passive		onteloiduttakoon	älköön onteloiduttako	passive	olkoon onteloiduttu	älköön olko onteloiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		onteloitunen	en onteloitune	1st sing.	lienen onteloitunut	en liene onteloitunut
2nd sing.		onteloitunet	et onteloitune	2nd sing.	lienet onteloitunut	et liene onteloitunut
3rd sing.		onteloitunee	ei onteloitune	3rd sing.	lienee onteloitunut	ei liene onteloitunut
1st plur.		onteloitunemme	emme onteloitune	1st plur.	lienemme onteloituneet	emme liene onteloituneet
2nd plur.		onteloitunette	ette onteloitune	2nd plur.	lienette onteloituneet	ette liene onteloituneet
3rd plur.		onteloitunevat	eivät onteloitune	3rd plur.	lienevät onteloituneet	eivät liene onteloituneet
passive		onteloiduttaneen	ei onteloiduttane	passive	lienee onteloiduttu	ei liene onteloiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		onteloitua		present	onteloituva	onteloiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st onteloituakseni onteloituaksemme 2nd onteloituaksesi onteloituaksenne 3rd onteloituakseen onteloituaksensa		past	onteloitunut	onteloiduttu
2nd	inessive2	onteloituessa	onteloiduttaessa	agent4	onteloituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st onteloituessani onteloituessamme 2nd onteloituessasi onteloituessanne 3rd onteloituessaan onteloituessansa		negative	onteloitumaton
	instructive	onteloituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	onteloitumassa	—
	elative	onteloitumasta	—
	illative	onteloitumaan	—
	adessive	onteloitumalla	—
	abessive	onteloitumatta	—
	instructive	onteloituman	onteloiduttaman
4th3	verbal noun	onteloituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st onteloitumaisillani onteloitumaisillamme 2nd onteloitumaisillasi onteloitumaisillanne 3rd onteloitumaisillaan onteloitumaisillansa

Synonyms

• tulla ontoksi

Related terms

• onteloida (transitive)

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈonteloi̯tuɑ/, [ˈo̞n̪t̪e̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): on‧te‧loi‧tu‧a

Verb

onteloitua

1. partitive singular of past passive participle of onteloida