hiljetä

Finnish

Etymology

From hiljaa +‎ -eta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhiljetæˣ/, [ˈhilje̞t̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -iljetæ
• Syllabification^(key): hil‧je‧tä

Verb

hiljetä

1. (intransitive) To become silent.
2. (intransitive) To shut up.

Conjugation

Inflection of hiljetä (Kotus type 72/vanheta, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljenen	en hiljene	1st sing.	olen hiljennyt	en ole hiljennyt
2nd sing.		hiljenet	et hiljene	2nd sing.	olet hiljennyt	et ole hiljennyt
3rd sing.		hiljenee	ei hiljene	3rd sing.	on hiljennyt	ei ole hiljennyt
1st plur.		hiljenemme	emme hiljene	1st plur.	olemme hiljenneet	emme ole hiljenneet
2nd plur.		hiljenette	ette hiljene	2nd plur.	olette hiljenneet	ette ole hiljenneet
3rd plur.		hiljenevät	eivät hiljene	3rd plur.	ovat hiljenneet	eivät ole hiljenneet
passive		hiljetään	ei hiljetä	passive	on hiljetty	ei ole hiljetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljenin	en hiljennyt	1st sing.	olin hiljennyt	en ollut hiljennyt
2nd sing.		hiljenit	et hiljennyt	2nd sing.	olit hiljennyt	et ollut hiljennyt
3rd sing.		hiljeni	ei hiljennyt	3rd sing.	oli hiljennyt	ei ollut hiljennyt
1st plur.		hiljenimme	emme hiljenneet	1st plur.	olimme hiljenneet	emme olleet hiljenneet
2nd plur.		hiljenitte	ette hiljenneet	2nd plur.	olitte hiljenneet	ette olleet hiljenneet
3rd plur.		hiljenivät	eivät hiljenneet	3rd plur.	olivat hiljenneet	eivät olleet hiljenneet
passive		hiljettiin	ei hiljetty	passive	oli hiljetty	ei ollut hiljetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljenisin	en hiljenisi	1st sing.	olisin hiljennyt	en olisi hiljennyt
2nd sing.		hiljenisit	et hiljenisi	2nd sing.	olisit hiljennyt	et olisi hiljennyt
3rd sing.		hiljenisi	ei hiljenisi	3rd sing.	olisi hiljennyt	ei olisi hiljennyt
1st plur.		hiljenisimme	emme hiljenisi	1st plur.	olisimme hiljenneet	emme olisi hiljenneet
2nd plur.		hiljenisitte	ette hiljenisi	2nd plur.	olisitte hiljenneet	ette olisi hiljenneet
3rd plur.		hiljenisivät	eivät hiljenisi	3rd plur.	olisivat hiljenneet	eivät olisi hiljenneet
passive		hiljettäisiin	ei hiljettäisi	passive	olisi hiljetty	ei olisi hiljetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hiljene	älä hiljene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hiljetköön	älköön hiljetkö	3rd sing.	olkoon hiljennyt	älköön olko hiljennyt
1st plur.		hiljetkäämme	älkäämme hiljetkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		hiljetkää	älkää hiljetkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hiljetkööt	älkööt hiljetkö	3rd plur.	olkoot hiljenneet	älkööt olko hiljenneet
passive		hiljettäköön	älköön hiljettäkö	passive	olkoon hiljetty	älköön olko hiljetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljennen	en hiljenne	1st sing.	lienen hiljennyt	en liene hiljennyt
2nd sing.		hiljennet	et hiljenne	2nd sing.	lienet hiljennyt	et liene hiljennyt
3rd sing.		hiljennee	ei hiljenne	3rd sing.	lienee hiljennyt	ei liene hiljennyt
1st plur.		hiljennemme	emme hiljenne	1st plur.	lienemme hiljenneet	emme liene hiljenneet
2nd plur.		hiljennette	ette hiljenne	2nd plur.	lienette hiljenneet	ette liene hiljenneet
3rd plur.		hiljennevät	eivät hiljenne	3rd plur.	lienevät hiljenneet	eivät liene hiljenneet
passive		hiljettäneen	ei hiljettäne	passive	lienee hiljetty	ei liene hiljetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hiljetä		present	hiljenevä	hiljettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hiljetäkseni hiljetäksemme 2nd hiljetäksesi hiljetäksenne 3rd hiljetäkseen hiljetäksensä		past	hiljennyt	hiljetty
2nd	inessive2	hiljetessä	hiljettäessä	agent4	hiljenemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hiljetessäni hiljetessämme 2nd hiljetessäsi hiljetessänne 3rd hiljetessään hiljetessänsä		negative	hiljenemätön
	instructive	hiljeten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	hiljenemässä	—
	elative	hiljenemästä	—
	illative	hiljenemään	—
	adessive	hiljenemällä	—
	abessive	hiljenemättä	—
	instructive	hiljenemän	hiljettämän
4th3	verbal noun	hiljeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hiljenemäisilläni hiljenemäisillämme 2nd hiljenemäisilläsi hiljenemäisillänne 3rd hiljenemäisillään hiljenemäisillänsä