Henri

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Estonian[edit]

Proper noun[edit]

Henri

  1. A male given name, a modern variant of Hendrik ‎(Henry).

Finnish[edit]

Etymology[edit]

20th century loan from French Henri, or a phonetic rendering of English Henry.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhenri/
  • Hyphenation: Hen‧ri

Proper noun[edit]

Henri

  1. A male given name.
    • 2007 Esa Sariola, Valtakirja, ISBN 978-951-1-22151-7, page 5:
      Inkeri kirkui riemusta ja kiipesi takaisin omalle pihalleen, otti muovilapion käteen ja hyökkäsi taas takaisin, yritti möristä sillä tavalla syvästi kuin pikku tyttö nyt mörisee, toisteli nopeaan minun nimeäni, Henri, Henri, Henrihenrihenri ja sai sen kuulostamaan huonosti käynnistyvän auton starttimoottorilta, ja minä menin linnaan turvaan.
    • 2009 Tero Liukkonen, Toivomuspuu, Gummerus, ISBN 9789512079865, page 78:
      Sen kaverit nimittää sitä Hekaksi tai Hessuksi tai Henkaksi, mutta mä sanon sitä aina Henriksi, koska sen oikea nimi kuvastaa jotenkin sen aatelista luonnetta.

Declension[edit]

Inflection of Henri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Henri Henrit
genitive Henrin Henrien
partitive Henriä Henrejä
illative Henriin Henreihin
singular plural
nominative Henri Henrit
accusative nom.? Henri Henrit
gen. Henrin
genitive Henrin Henrien
partitive Henriä Henrejä
inessive Henrissä Henreissä
elative Henristä Henreistä
illative Henriin Henreihin
adessive Henrillä Henreillä
ablative Henriltä Henreiltä
allative Henrille Henreille
essive Henrinä Henreinä
translative Henriksi Henreiksi
instructive Henrein
abessive Henrittä Henreittä
comitative Henreineen

French[edit]

Proper noun[edit]

Henri m

  1. A male given name, cognate to English Henry.

Related terms[edit]


Norman[edit]

Proper noun[edit]

Henri m

  1. A male given name, equivalent to English Henry

Old French[edit]

Proper noun[edit]

Henri m ‎(nominative singular Henris)

  1. A male given name