Mäenpää
Finnish
Etymology
From mäen (“hill's”) + pää (“crest”).
Pronunciation
Proper noun
Mäenpää
Declension
Inflection of Mäenpää (Kotus type 18/maa, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | Mäenpää | Mäenpäät | |
genitive | Mäenpään | Mäenpäiden Mäenpäitten | |
partitive | Mäenpäätä | Mäenpäitä | |
illative | Mäenpäähän | Mäenpäihin | |
singular | plural | ||
nominative | Mäenpää | Mäenpäät | |
accusative | nom. | Mäenpää | Mäenpäät |
gen. | Mäenpään | ||
genitive | Mäenpään | Mäenpäiden Mäenpäitten | |
partitive | Mäenpäätä | Mäenpäitä | |
inessive | Mäenpäässä | Mäenpäissä | |
elative | Mäenpäästä | Mäenpäistä | |
illative | Mäenpäähän | Mäenpäihin | |
adessive | Mäenpäällä | Mäenpäillä | |
ablative | Mäenpäältä | Mäenpäiltä | |
allative | Mäenpäälle | Mäenpäille | |
essive | Mäenpäänä | Mäenpäinä | |
translative | Mäenpääksi | Mäenpäiksi | |
abessive | Mäenpäättä | Mäenpäittä | |
instructive | — | Mäenpäin | |
comitative | See the possessive forms below. |