pää

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: pää-

Finnish[edit]

(index pä)

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe. Cognates include Estonian pea, Veps and Hungarian fej, .

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

pää

  1. head (of an organism or organisation)
  2. end, tip (physical end)

Usage notes[edit]

  • "on one's head" is translated with inessive case into Finnish when referring to headgear:
    Miehellä oli hattu päässään.
    The man had a hat on his head. / The man wore a hat.
  • example of adessive case usage:
    Mies seisoi päällään.
    The man was standing on his head.
  • adessive (päällä), ablative (päältä) and allative (päälle) cases have also adverbial and postpositional usage; see respective entries

Declension[edit]

Inflection of pää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative pää päät
genitive pään päiden
päitten
partitive päätä päitä
illative päähän päihin
singular plural
nominative pää päät
accusative nom. pää päät
gen. pään
genitive pään päiden
päitten
partitive päätä päitä
inessive päässä päissä
elative päästä päistä
illative päähän päihin
adessive päällä päillä
ablative päältä päiltä
allative päälle päille
essive päänä päinä
translative pääksi päiksi
instructive päin
abessive päättä päittä
comitative päineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]


Ingrian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

Noun[edit]

pää (genitive pään, partitive päätä)

  1. head

Declension[edit]


Votic[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

Noun[edit]

pää (genitive pää, partitive päät)

  1. head

Inflection[edit]

References[edit]

  • "pää" in Vadja keele sõnaraamat

Võro[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

Noun[edit]

pää (genitive pää, partitive pääd)

  1. head
  2. end, tip

Inflection[edit]