suu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: süü and sū

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *suu, from Proto-Uralic *śuwe. Cognates include Finnish suu and Hungarian száj.

Noun[edit]

suu (genitive suu, partitive suud)

  1. mouth

Declension[edit]

Declension of suu (type luu)
singular plural
nominative suu suud
genitive suu suude
partitive suud suid / suusid
illative suusse / suhu suudesse / suisse
inessive suus suudes / suis
elative suust suudest / suist
allative suule suudele / suile
adessive suul suudel / suil
ablative suult suudelt / suilt
translative suuks suudeks / suiks
terminative suuni suudeni
essive suuna suudena
abessive suuta suudeta
comitative suuga suudega

Anagrams[edit]

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *suu, from Proto-Uralic *śuwe. Cognates include Estonian suu and Hungarian száj.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

suu

  1. mouth

Declension[edit]

Declension of suu (Kotus type 18/maa)
singular plural
nominative suu suut
accusative zero? suu suut
normal suun
genitive suun suiden
suitten
partitive suuta suita
inessive suussa suissa
elative suusta suista
illative suuhun suihin
adessive suulla suilla
ablative suulta suilta
allative suulle suille
essive suuna suina
translative suuksi suiksi
instructive — suin
abessive suutta suitta
comitative — suineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Japanese[edit]

Romanization[edit]

suu

  1. rōmaji reading of すう

Votic[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *suu, from Proto-Uralic *śuwe.

Noun[edit]

suu

  1. mouth
Retrieved from "http://en.wiktionary.org/w/index.php?title=suu&oldid=25732592"