suuttua

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *suuttudak, probably derived from early Proto-Slavic *sūtu (later *sytъ). Alternatively from suu +‎ -ttua. Compare suivaantua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuːtːuɑˣ/, [ˈs̠uːt̪ːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uːtːuɑ
• Syllabification^(key): suut‧tu‧a

Verb

suuttua

1. (intransitive) to get angry

Conjugation

Inflection of suuttua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suutun	en suutu	1st sing.	olen suuttunut	en ole suuttunut
2nd sing.		suutut	et suutu	2nd sing.	olet suuttunut	et ole suuttunut
3rd sing.		suuttuu	ei suutu	3rd sing.	on suuttunut	ei ole suuttunut
1st plur.		suutumme	emme suutu	1st plur.	olemme suuttuneet	emme ole suuttuneet
2nd plur.		suututte	ette suutu	2nd plur.	olette suuttuneet	ette ole suuttuneet
3rd plur.		suuttuvat	eivät suutu	3rd plur.	ovat suuttuneet	eivät ole suuttuneet
passive		suututaan	ei suututa	passive	on suututtu	ei ole suututtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suutuin	en suuttunut	1st sing.	olin suuttunut	en ollut suuttunut
2nd sing.		suutuit	et suuttunut	2nd sing.	olit suuttunut	et ollut suuttunut
3rd sing.		suuttui	ei suuttunut	3rd sing.	oli suuttunut	ei ollut suuttunut
1st plur.		suutuimme	emme suuttuneet	1st plur.	olimme suuttuneet	emme olleet suuttuneet
2nd plur.		suutuitte	ette suuttuneet	2nd plur.	olitte suuttuneet	ette olleet suuttuneet
3rd plur.		suuttuivat	eivät suuttuneet	3rd plur.	olivat suuttuneet	eivät olleet suuttuneet
passive		suututtiin	ei suututtu	passive	oli suututtu	ei ollut suututtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suuttuisin	en suuttuisi	1st sing.	olisin suuttunut	en olisi suuttunut
2nd sing.		suuttuisit	et suuttuisi	2nd sing.	olisit suuttunut	et olisi suuttunut
3rd sing.		suuttuisi	ei suuttuisi	3rd sing.	olisi suuttunut	ei olisi suuttunut
1st plur.		suuttuisimme	emme suuttuisi	1st plur.	olisimme suuttuneet	emme olisi suuttuneet
2nd plur.		suuttuisitte	ette suuttuisi	2nd plur.	olisitte suuttuneet	ette olisi suuttuneet
3rd plur.		suuttuisivat	eivät suuttuisi	3rd plur.	olisivat suuttuneet	eivät olisi suuttuneet
passive		suututtaisiin	ei suututtaisi	passive	olisi suututtu	ei olisi suututtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		suutu	älä suutu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		suuttukoon	älköön suuttuko	3rd sing.	olkoon suuttunut	älköön olko suuttunut
1st plur.		suuttukaamme	älkäämme suuttuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		suuttukaa	älkää suuttuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		suuttukoot	älkööt suuttuko	3rd plur.	olkoot suuttuneet	älkööt olko suuttuneet
passive		suututtakoon	älköön suututtako	passive	olkoon suututtu	älköön olko suututtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suuttunen	en suuttune	1st sing.	lienen suuttunut	en liene suuttunut
2nd sing.		suuttunet	et suuttune	2nd sing.	lienet suuttunut	et liene suuttunut
3rd sing.		suuttunee	ei suuttune	3rd sing.	lienee suuttunut	ei liene suuttunut
1st plur.		suuttunemme	emme suuttune	1st plur.	lienemme suuttuneet	emme liene suuttuneet
2nd plur.		suuttunette	ette suuttune	2nd plur.	lienette suuttuneet	ette liene suuttuneet
3rd plur.		suuttunevat	eivät suuttune	3rd plur.	lienevät suuttuneet	eivät liene suuttuneet
passive		suututtaneen	ei suututtane	passive	lienee suututtu	ei liene suututtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		suuttua		present	suuttuva	suututtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suuttuakseni suuttuaksemme 2nd suuttuaksesi suuttuaksenne 3rd suuttuakseen suuttuaksensa		past	suuttunut	suututtu
2nd	inessive2	suuttuessa	suututtaessa	agent3	suuttuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st suuttuessani suuttuessamme 2nd suuttuessasi suuttuessanne 3rd suuttuessaan suuttuessansa		negative	suuttumaton
	instructive	suuttuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	suuttumassa	—
	elative	suuttumasta	—
	illative	suuttumaan	—
	adessive	suuttumalla	—
	abessive	suuttumatta	—
	instructive	suuttuman	suututtaman
4th4	verbal noun	suuttuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suuttumaisillani suuttumaisillamme 2nd suuttumaisillasi suuttumaisillanne 3rd suuttumaisillaan suuttumaisillansa

Derived terms

• suutahtaa
• suuttuminen
• suuttumus
• suuttuva
• suutuksiin
• suutuksissa
• suututtaa

 

compounds

• suutuspäissään

 

Related terms

• nouns: suuttumus
• adjectives: suuttuva
• verbs: momentane suutahtaa, causative suututtaa

Further reading

• “suuttua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *suuttudak. Cognates include Finnish suuttua and Veps suutta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsuːtːuɑ/, [ˈs̠uːtːo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsuːtːuɑ/, [ˈʃuːtːuɑ]
• Rhymes: -uːtːoː, -uːtːuɑ
• Hyphenation: suut‧tu‧a

Verb

suuttua

1. (intransitive) to get angry
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 11:

     Kovemmast suuttui talvi, kalloin looks mättiijää.

     The winter became even angrier, it's crawling towards the fish.

Conjugation

Conjugation of suuttua (type 1/ampua, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutun	en suutu	1st singular	oon suuttunt, oon suuttunut	en oo suuttunt, en oo suuttunut
2nd singular	suutut	et suutu	2nd singular	oot suuttunt, oot suuttunut	et oo suuttunt, et oo suuttunut
3rd singular	suuttuu	ei suutu	3rd singular	ono suuttunt, ono suuttunut	ei oo suuttunt, ei oo suuttunut
1st plural	suutumma	emmä suutu	1st plural	oomma suuttuneet	emmä oo suuttuneet
2nd plural	suututta	että suutu	2nd plural	ootta suuttuneet	että oo suuttuneet
3rd plural	suuttuut1), suuttuvat2), suututaa	evät suutu, ei suututa	3rd plural	ovat suuttuneet	evät oo suuttuneet, ei oo suututtu
impersonal	suututaa	ei suututa	impersonal	ono suututtu	ei oo suututtu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutuin	en suuttunt, en suuttunut	1st singular	olin suuttunt, olin suuttunut	en olt suuttunt, en olt suuttunut
2nd singular	suutuit	et suuttunt, et suuttunut	2nd singular	olit suuttunt, olit suuttunut	et olt suuttunt, et olt suuttunut
3rd singular	suuttui	ei suuttunt, ei suuttunut	3rd singular	oli suuttunt, oli suuttunut	ei olt suuttunt, ei olt suuttunut
1st plural	suutuimma	emmä suuttuneet	1st plural	olimma suuttuneet	emmä olleet suuttuneet
2nd plural	suutuitta	että suuttuneet	2nd plural	olitta suuttuneet	että olleet suuttuneet
3rd plural	suuttuit1), suuttuivat2), suututtii	evät suuttuneet, ei suututtu	3rd plural	olivat suuttuneet	evät olleet suuttuneet, ei olt suututtu
impersonal	suututtii	ei suututtu	impersonal	oli suututtu	ei olt suututtu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suuttuisin	en suuttuis	1st singular	olisin suuttunt, olisin suuttunut	en olis suuttunt, en olis suuttunut
2nd singular	suuttuisit, suuttuist1)	et suuttuis	2nd singular	olisit suuttunt, olisit suuttunut	et olis suuttunt, et olis suuttunut
3rd singular	suuttuis	ei suuttuis	3rd singular	olis suuttunt, olis suuttunut	ei olis suuttunt, ei olis suuttunut
1st plural	suuttuisimma	emmä suuttuis	1st plural	olisimma suuttuneet	emmä olis suuttuneet
2nd plural	suuttuisitta	että suuttuis	2nd plural	olisitta suuttuneet	että olis suuttuneet
3rd plural	suuttuisiit1), suuttuisivat2), suututtais	evät suuttuis, ei suututtais	3rd plural	olisivat suuttuneet	evät olis suuttuneet, ei olis suututtu
impersonal	suututtais	ei suututtais	impersonal	olis suututtu	ei olis suututtu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	suutu	elä suutu	2nd singular	oo suuttunt, oo suuttunut	elä oo suuttunt, elä oo suuttunut
3rd singular	suuttukoo	elköö suuttuko	3rd singular	olkoo suuttunt, olkoo suuttunut	elköö olko suuttunt, elköö olko suuttunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	suuttukaa	elkää suuttuko	2nd plural	olkaa suuttuneet	elkää olko suuttuneet
3rd plural	suuttukoot	elkööt suuttuko, elköö suututtako	3rd plural	olkoot suuttuneet	elkööt olko suuttuneet, elköö olko suututtu
impersonal	suututtakkoo	elköö suututtako	impersonal	olkoo suututtu	elköö olko suututtu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	suuttunen	en suuttune
2nd singular	suuttunet	et suuttune
3rd singular	suuttunoo	ei suuttune
1st plural	suuttunemma	emmä suuttune
2nd plural	suuttunetta	että suuttune
3rd plural	suuttunoot	evät suuttune, ei suututtane
impersonal	suututtannoo	ei suututtane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		suuttua	present	suuttuva	suututtava
2nd	inessive	suuttujees	past	suuttunt, suuttunut	suututtu
	instructive	suuttuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (suuttukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	suuttumaa
	inessive	suuttumaas
	elative	suuttumast
	abessive	suuttumata
4th	nominative	suuttumiin
	partitive	suuttumista, suuttumist

Synonyms

• nenästyä

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 555

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *suuttudak. Cognates include Finnish suuttua and Ingrian suuttua.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈsuːtːuɑ̯/, [ˈsuːtːuɑ̯]
• Rhymes: -uːtːuɑ̯
• Hyphenation: suut‧tua

Verb

suuttua

1. (intransitive) to get angry

Inflection

Conjugation of suuttua (type II-2/alkua, tt-t gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutun	en suutu	1st singular	õõn suuttunnu	en õõ suuttunnu
2nd singular	suutud	ed suutu	2nd singular	õõd suuttunnu	ed õõ suuttunnu
3rd singular	suutub	eb suutu	3rd singular	on suuttunnu	eb õõ suuttunnu
1st plural	suutummõ	emmä suutu	1st plural	öõmmõ suuttunnu	emmä õõ suuttunnu
2nd plural	suututtõ	että suutu	2nd plural	õõttõ suuttunnu	että õõ suuttunnu
3rd plural	suututa	eväd suutu	3rd plural	õlla suututu	eväd õõ suututu
impersonal	suututa	eväd suutu	impersonal	õlla suututu	eväd õõ suututu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutuzin	en suuttunnu	1st singular	õlin suuttunnu	—
2nd singular	suutuzid	ed suuttunnu	2nd singular	õlid suuttunnu	—
3rd singular	suuttu	eb suuttunnu	3rd singular	õli suuttunnu	—
1st plural	suutuzimmõ	emmä suuttunnu	1st plural	õlimmõ suuttunnu	—
2nd plural	suutuzittõ	että suuttunnu	2nd plural	õlittõ suuttunnu	—
3rd plural	suututi	eväd suututu	3rd plural	õlti suututu	—
impersonal	suututi	eväd suututu	impersonal	õlti suututu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suuttuizin	en suuttuizʹ	1st singular	õllõizin suuttunnu	en õllõizʹ suuttunnu
2nd singular	suuttuizid	ed suuttuizʹ	2nd singular	õllõizid suuttunnu	ed õllõizʹ suuttunnu
3rd singular	suuttuizʹ	eb suuttuizʹ	3rd singular	õllõizʹ suuttunnu	eb õllõizʹ suuttunnu
1st plural	suuttuizimmõ	emmä suuttuizʹ	1st plural	õllõizimmõ suuttunnu	emmä õllõizʹ suuttunnu
2nd plural	suuttuizittõ	että suuttuizʹ	2nd plural	õllõizittõ suuttunnu	että õllõizʹ suuttunnu
3rd plural	suututaizʹ	eväd suututaizʹ	3rd plural	õltaizʹ suututu	eväd õltaizʹ suututu
impersonal	suututaizʹ	eväd suututaizʹ	impersonal	õltaizʹ suututu	eväd õltaizʹ suututu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	suutu	elä suutu
3rd singular	suuttugo	elko suuttugo
1st plural	—	—
2nd plural	suuttuga	elka suuttuga
3rd plural	suuttugod	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		suuttua	present	suuttujõ1)	—
2nd	illative	suuttuma	past	suuttunnu	suututu
	inessive	suuttumõz	1) also used as the agent noun
	elative	suuttumassõ
	abessive	suuttumattõ

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “suuttua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn