suullinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

suu ‎(mouth) +‎ -llinen

Adjective[edit]

suullinen ‎(comparative suullisempi, superlative suullisin)

  1. oral, spoken (spoken rather than written)

Declension[edit]

Inflection of suullinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suullinen suulliset
genitive suullisen suullisten
suullisien
partitive suullista suullisia
illative suulliseen suullisiin
singular plural
nominative suullinen suulliset
accusative nom. suullinen suulliset
gen. suullisen
genitive suullisen suullisten
suullisien
partitive suullista suullisia
inessive suullisessa suullisissa
elative suullisesta suullisista
illative suulliseen suullisiin
adessive suullisella suullisilla
ablative suulliselta suullisilta
allative suulliselle suullisille
essive suullisena suullisina
translative suulliseksi suullisiksi
instructive suullisin
abessive suullisetta suullisitta
comitative suullisine

Synonyms[edit]

Noun[edit]

suullinen

  1. mouthful (amount that will fit in a mouth)

Declension[edit]

Inflection of suullinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suullinen suulliset
genitive suullisen suullisten
suullisien
partitive suullista suullisia
illative suulliseen suullisiin
singular plural
nominative suullinen suulliset
accusative nom. suullinen suulliset
gen. suullisen
genitive suullisen suullisten
suullisien
partitive suullista suullisia
inessive suullisessa suullisissa
elative suullisesta suullisista
illative suulliseen suullisiin
adessive suullisella suullisilla
ablative suulliselta suullisilta
allative suulliselle suullisille
essive suullisena suullisina
translative suulliseksi suullisiksi
instructive suullisin
abessive suullisetta suullisitta
comitative suullisineen

Related terms[edit]