Manne

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: manne

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Immanuel, Herman and Magnus.

Pronunciation[edit]

Proper noun[edit]

Manne

  1. A male given name.
    • 1918 Anni Swan, Kaarinan kesäloma, WSOY (1956), page 27:
      Kaarina huomasi, että hienot, romaaneista lainatut nimet Fransiska, Isabella, Armand ja Raoul jokapäiväisessä käytännössä olivat yksinkertaisesti Sikke, Iisa, Manne ja Ralle. Ainoastaan kunnallisneuvoksetar käytti alkuperäisiä nimiä, hänkin enimmäkseen vieraiden läsnäollessa ja juhlallisimmissa tilaisuuksissa.

Declension[edit]

Inflection of Manne (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative Manne Mannet
genitive Mannen Mannejen
partitive Mannea Manneja
illative Manneen Manneihin
singular plural
nominative Manne Mannet
accusative nom. Manne Mannet
gen. Mannen
genitive Mannen Mannejen
Manneinrare
partitive Mannea Manneja
inessive Mannessa Manneissa
elative Mannesta Manneista
illative Manneen Manneihin
adessive Mannella Manneilla
ablative Mannelta Manneilta
allative Mannelle Manneille
essive Mannena Manneina
translative Manneksi Manneiksi
instructive Mannein
abessive Mannetta Manneitta
comitative Manneineen

German[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmɑnə/
  • Hyphenation: Man‧ne
  • Rhymes: -anə

Noun[edit]

Manne

  1. dative singular of Mann