Miika

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Hebrew, from the biblical prophet, and also a diminutive of Mikael ‎(Michael).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmiːkɑ/
  • Hyphenation: Mii‧ka

Proper noun[edit]

Miika

  1. (biblical) Micah
  2. A male given name.

Declension[edit]

Inflection of Miika (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Miika Miikat
genitive Miikan Miikojen
partitive Miikaa Miikoja
illative Miikaan Miikoihin
singular plural
nominative Miika Miikat
accusative nom. Miika Miikat
gen. Miikan
genitive Miikan Miikojen
Miikainrare
partitive Miikaa Miikoja
inessive Miikassa Miikoissa
elative Miikasta Miikoista
illative Miikaan Miikoihin
adessive Miikalla Miikoilla
ablative Miikalta Miikoilta
allative Miikalle Miikoille
essive Miikana Miikoina
translative Miikaksi Miikoiksi
instructive Miikoin
abessive Miikatta Miikoitta
comitative Miikoineen

Anagrams[edit]