kiima

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

kiima

  1. heat; (ungulates) rut
    Kissani on kiimassa.
    My cat is in heat.
    Milloin jänikset tulevat kiimaan?
    When do the hares go on heat?
  2. pride (estrous cycle; sexual desire; especially, an excitement of sexual appetite in a female beast).

Declension[edit]

Inflection of kiima (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative kiima kiimat
genitive kiiman kiimojen
partitive kiimaa kiimoja
illative kiimaan kiimoihin
singular plural
nominative kiima kiimat
accusative nom.? kiima kiimat
gen. kiiman
genitive kiiman kiimojen
kiimainrare
partitive kiimaa kiimoja
inessive kiimassa kiimoissa
elative kiimasta kiimoista
illative kiimaan kiimoihin
adessive kiimalla kiimoilla
ablative kiimalta kiimoilta
allative kiimalle kiimoille
essive kiimana kiimoina
translative kiimaksi kiimoiksi
instructive kiimoin
abessive kiimatta kiimoitta
comitative kiimoineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]