kiimailla

Finnish

Etymology

From kiima (“heat, rut”) +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːmɑi̯lːɑˣ/, [ˈk̟iːmɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iːmɑilːɑ
• Syllabification^(key): kii‧mail‧la

Verb

kiimailla (colloquial)

1. to behave in a horny manner
2. (by extension) to express one's excitement over something

Conjugation

Inflection of kiimailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiimailen	en kiimaile	1st sing.	olen kiimaillut	en ole kiimaillut
2nd sing.		kiimailet	et kiimaile	2nd sing.	olet kiimaillut	et ole kiimaillut
3rd sing.		kiimailee	ei kiimaile	3rd sing.	on kiimaillut	ei ole kiimaillut
1st plur.		kiimailemme	emme kiimaile	1st plur.	olemme kiimailleet	emme ole kiimailleet
2nd plur.		kiimailette	ette kiimaile	2nd plur.	olette kiimailleet	ette ole kiimailleet
3rd plur.		kiimailevat	eivät kiimaile	3rd plur.	ovat kiimailleet	eivät ole kiimailleet
passive		kiimaillaan	ei kiimailla	passive	on kiimailtu	ei ole kiimailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiimailin	en kiimaillut	1st sing.	olin kiimaillut	en ollut kiimaillut
2nd sing.		kiimailit	et kiimaillut	2nd sing.	olit kiimaillut	et ollut kiimaillut
3rd sing.		kiimaili	ei kiimaillut	3rd sing.	oli kiimaillut	ei ollut kiimaillut
1st plur.		kiimailimme	emme kiimailleet	1st plur.	olimme kiimailleet	emme olleet kiimailleet
2nd plur.		kiimailitte	ette kiimailleet	2nd plur.	olitte kiimailleet	ette olleet kiimailleet
3rd plur.		kiimailivat	eivät kiimailleet	3rd plur.	olivat kiimailleet	eivät olleet kiimailleet
passive		kiimailtiin	ei kiimailtu	passive	oli kiimailtu	ei ollut kiimailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiimailisin	en kiimailisi	1st sing.	olisin kiimaillut	en olisi kiimaillut
2nd sing.		kiimailisit	et kiimailisi	2nd sing.	olisit kiimaillut	et olisi kiimaillut
3rd sing.		kiimailisi	ei kiimailisi	3rd sing.	olisi kiimaillut	ei olisi kiimaillut
1st plur.		kiimailisimme	emme kiimailisi	1st plur.	olisimme kiimailleet	emme olisi kiimailleet
2nd plur.		kiimailisitte	ette kiimailisi	2nd plur.	olisitte kiimailleet	ette olisi kiimailleet
3rd plur.		kiimailisivat	eivät kiimailisi	3rd plur.	olisivat kiimailleet	eivät olisi kiimailleet
passive		kiimailtaisiin	ei kiimailtaisi	passive	olisi kiimailtu	ei olisi kiimailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiimaile	älä kiimaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiimailkoon	älköön kiimailko	3rd sing.	olkoon kiimaillut	älköön olko kiimaillut
1st plur.		kiimailkaamme	älkäämme kiimailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiimailkaa	älkää kiimailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiimailkoot	älkööt kiimailko	3rd plur.	olkoot kiimailleet	älkööt olko kiimailleet
passive		kiimailtakoon	älköön kiimailtako	passive	olkoon kiimailtu	älköön olko kiimailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiimaillen	en kiimaille	1st sing.	lienen kiimaillut	en liene kiimaillut
2nd sing.		kiimaillet	et kiimaille	2nd sing.	lienet kiimaillut	et liene kiimaillut
3rd sing.		kiimaillee	ei kiimaille	3rd sing.	lienee kiimaillut	ei liene kiimaillut
1st plur.		kiimaillemme	emme kiimaille	1st plur.	lienemme kiimailleet	emme liene kiimailleet
2nd plur.		kiimaillette	ette kiimaille	2nd plur.	lienette kiimailleet	ette liene kiimailleet
3rd plur.		kiimaillevat	eivät kiimaille	3rd plur.	lienevät kiimailleet	eivät liene kiimailleet
passive		kiimailtaneen	ei kiimailtane	passive	lienee kiimailtu	ei liene kiimailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiimailla		present	kiimaileva	kiimailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiimaillakseni kiimaillaksemme 2nd kiimaillaksesi kiimaillaksenne 3rd kiimaillakseen kiimaillaksensa		past	kiimaillut	kiimailtu
2nd	inessive2	kiimaillessa	kiimailtaessa	agent3	kiimailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiimaillessani kiimaillessamme 2nd kiimaillessasi kiimaillessanne 3rd kiimaillessaan kiimaillessansa		negative	kiimailematon
	instructive	kiimaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kiimailemassa	—
	elative	kiimailemasta	—
	illative	kiimailemaan	—
	adessive	kiimailemalla	—
	abessive	kiimailematta	—
	instructive	kiimaileman	kiimailtaman
4th4	verbal noun	kiimaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiimailemaisillani kiimailemaisillamme 2nd kiimailemaisillasi kiimailemaisillanne 3rd kiimailemaisillaan kiimailemaisillansa