kiima-aika

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiima ‎(heat, rut) +‎ aika ‎(time)

Noun[edit]

kiima-aika

  1. (zoology) the period of being in heat; (ungulates) rutting time
    Kissallani on kiima-aika.
    My cat is in heat.
    Milloin jäniksillä on kiima-aika?
    When do the hares go on heat?

Declension[edit]

Inflection of kiima-aika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative kiima-aika kiima-ajat
genitive kiima-ajan kiima-aikojen
partitive kiima-aikaa kiima-aikoja
illative kiima-aikaan kiima-aikoihin
singular plural
nominative kiima-aika kiima-ajat
accusative nom. kiima-aika kiima-ajat
gen. kiima-ajan
genitive kiima-ajan kiima-aikojen
kiima-aikainrare
partitive kiima-aikaa kiima-aikoja
inessive kiima-ajassa kiima-ajoissa
elative kiima-ajasta kiima-ajoista
illative kiima-aikaan kiima-aikoihin
adessive kiima-ajalla kiima-ajoilla
ablative kiima-ajalta kiima-ajoilta
allative kiima-ajalle kiima-ajoille
essive kiima-aikana kiima-aikoina
translative kiima-ajaksi kiima-ajoiksi
instructive kiima-ajoin
abessive kiima-ajatta kiima-ajoitta
comitative kiima-aikoineen

Synonyms[edit]

See also[edit]