ahdistus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ahdistaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ah‧dis‧tus

Noun[edit]

ahdistus

  1. anxiety
  2. angst

Declension[edit]

Inflection of ahdistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative ahdistus ahdistukset
genitive ahdistuksen ahdistusten
ahdistuksien
partitive ahdistusta ahdistuksia
illative ahdistukseen ahdistuksiin
singular plural
nominative ahdistus ahdistukset
accusative nom. ahdistus ahdistukset
gen. ahdistuksen
genitive ahdistuksen ahdistusten
ahdistuksien
partitive ahdistusta ahdistuksia
inessive ahdistuksessa ahdistuksissa
elative ahdistuksesta ahdistuksista
illative ahdistukseen ahdistuksiin
adessive ahdistuksella ahdistuksilla
ablative ahdistukselta ahdistuksilta
allative ahdistukselle ahdistuksille
essive ahdistuksena ahdistuksina
translative ahdistukseksi ahdistuksiksi
instructive ahdistuksin
abessive ahdistuksetta ahdistuksitta
comitative ahdistuksineen

Compounds[edit]

Anagrams[edit]