aikajärjestys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aika +‎ järjestys

Noun[edit]

aikajärjestys

  1. chronological order

Declension[edit]

Inflection of aikajärjestys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative aikajärjestys aikajärjestykset
genitive aikajärjestyksen aikajärjestysten
aikajärjestyksien
partitive aikajärjestystä aikajärjestyksiä
illative aikajärjestykseen aikajärjestyksiin
singular plural
nominative aikajärjestys aikajärjestykset
accusative nom. aikajärjestys aikajärjestykset
gen. aikajärjestyksen
genitive aikajärjestyksen aikajärjestysten
aikajärjestyksien
partitive aikajärjestystä aikajärjestyksiä
inessive aikajärjestyksessä aikajärjestyksissä
elative aikajärjestyksestä aikajärjestyksistä
illative aikajärjestykseen aikajärjestyksiin
adessive aikajärjestyksellä aikajärjestyksillä
ablative aikajärjestykseltä aikajärjestyksiltä
allative aikajärjestykselle aikajärjestyksille
essive aikajärjestyksenä aikajärjestyksinä
translative aikajärjestykseksi aikajärjestyksiksi
instructive aikajärjestyksin
abessive aikajärjestyksettä aikajärjestyksittä
comitative aikajärjestyksineen