apuväline

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

apu- (auxiliary, assistant) +‎ väline (gear, implement)

Noun[edit]

apuväline

  1. ancillary, tool, aid, material aid (implement or device that serves an ancillary function)
    Sain lukon auki käyttäen rautalankaa apuvälineenä.
    I managed to open the lock by using steel wire as a tool.

Declension[edit]

Inflection of apuväline (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative apuväline apuvälineet
genitive apuvälineen apuvälineiden
apuvälineitten
partitive apuvälinettä apuvälineitä
illative apuvälineeseen apuvälineisiin
apuvälineihin
singular plural
nominative apuväline apuvälineet
accusative nom. apuväline apuvälineet
gen. apuvälineen
genitive apuvälineen apuvälineiden
apuvälineitten
partitive apuvälinettä apuvälineitä
inessive apuvälineessä apuvälineissä
elative apuvälineestä apuvälineistä
illative apuvälineeseen apuvälineisiin
apuvälineihin
adessive apuvälineellä apuvälineillä
ablative apuvälineeltä apuvälineiltä
allative apuvälineelle apuvälineille
essive apuvälineenä apuvälineinä
translative apuvälineeksi apuvälineiksi
instructive apuvälinein
abessive apuvälineettä apuvälineittä
comitative apuvälineineen
Possessive forms of apuväline (type hame)
possessor singular plural
1st person apuvälineeni apuvälineemme
2nd person apuvälineesi apuvälineenne
3rd person apuvälineensä

See also[edit]