asutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From asutama +‎ -us.

Noun[edit]

asutus (genitive asutuse, partitive asutust)

  1. institution, establishment

Inflection[edit]


Finnish[edit]

Etymology[edit]

asuttaa +‎ -us

Noun[edit]

asutus

  1. settlement

Declension[edit]

Inflection of asutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative asutus asutukset
genitive asutuksen asutusten
asutuksien
partitive asutusta asutuksia
illative asutukseen asutuksiin
singular plural
nominative asutus asutukset
accusative nom. asutus asutukset
gen. asutuksen
genitive asutuksen asutusten
asutuksien
partitive asutusta asutuksia
inessive asutuksessa asutuksissa
elative asutuksesta asutuksista
illative asutukseen asutuksiin
adessive asutuksella asutuksilla
ablative asutukselta asutuksilta
allative asutukselle asutuksille
essive asutuksena asutuksina
translative asutukseksi asutuksiksi
instructive asutuksin
abessive asutuksetta asutuksitta
comitative asutuksineen

Compounds[edit]