dissonoida

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Verb[edit]

dissonoida

  1. (music, intransitive) To dissonate

Conjugation[edit]

Inflection of dissonoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissonoin en dissonoi 1st sing. olen dissonoinut en ole dissonoinut
2nd sing. dissonoit et dissonoi 2nd sing. olet dissonoinut et ole dissonoinut
3rd sing. dissonoi ei dissonoi 3rd sing. on dissonoinut ei ole dissonoinut
1st plur. dissonoimme emme dissonoi 1st plur. olemme dissonoineet emme ole dissonoineet
2nd plur. dissonoitte ette dissonoi 2nd plur. olette dissonoineet ette ole dissonoineet
3rd plur. dissonoivat eivät dissonoi 3rd plur. ovat dissonoineet eivät ole dissonoineet
passive dissonoidaan ei dissonoida passive on dissonoitu ei ole dissonoitu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissonoin en dissonoinut 1st sing. olin dissonoinut en ollut dissonoinut
2nd sing. dissonoit et dissonoinut 2nd sing. olit dissonoinut et ollut dissonoinut
3rd sing. dissonoi ei dissonoinut 3rd sing. oli dissonoinut ei ollut dissonoinut
1st plur. dissonoimme emme dissonoineet 1st plur. olimme dissonoineet emme olleet dissonoineet
2nd plur. dissonoitte ette dissonoineet 2nd plur. olitte dissonoineet ette olleet dissonoineet
3rd plur. dissonoivat eivät dissonoineet 3rd plur. olivat dissonoineet eivät olleet dissonoineet
passive dissonoitiin ei dissonoitu passive oli dissonoitu ei ollut dissonoitu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissonoisin en dissonoisi 1st sing. olisin dissonoinut en olisi dissonoinut
2nd sing. dissonoisit et dissonoisi 2nd sing. olisit dissonoinut et olisi dissonoinut
3rd sing. dissonoisi ei dissonoisi 3rd sing. olisi dissonoinut ei olisi dissonoinut
1st plur. dissonoisimme emme dissonoisi 1st plur. olisimme dissonoineet emme olisi dissonoineet
2nd plur. dissonoisitte ette dissonoisi 2nd plur. olisitte dissonoineet ette olisi dissonoineet
3rd plur. dissonoisivat eivät dissonoisi 3rd plur. olisivat dissonoineet eivät olisi dissonoineet
passive dissonoitaisiin ei dissonoitaisi passive olisi dissonoitu ei olisi dissonoitu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. dissonoi älä dissonoi 2nd sing. ole dissonoinut älä ole dissonoinut
3rd sing. dissonoikoon älköön dissonoiko 3rd sing. olkoon dissonoinut älköön olko dissonoinut
1st plur. dissonoikaamme älkäämme dissonoiko 1st plur. olkaamme dissonoineet älkäämme olko dissonoineet
2nd plur. dissonoikaa älkää dissonoiko 2nd plur. olkaa dissonoineet älkää olko dissonoineet
3rd plur. dissonoikoot älkööt dissonoiko 3rd plur. olkoot dissonoineet älkööt olko dissonoineet
passive dissonoitakoon älköön dissonoitako passive olkoon dissonoitu älköön olko dissonoitu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissonoinen en dissonoine 1st sing. lienen dissonoinut en liene dissonoinut
2nd sing. dissonoinet et dissonoine 2nd sing. lienet dissonoinut et liene dissonoinut
3rd sing. dissonoinee ei dissonoine 3rd sing. lienee dissonoinut ei liene dissonoinut
1st plur. dissonoinemme emme dissonoine 1st plur. lienemme dissonoineet emme liene dissonoineet
2nd plur. dissonoinette ette dissonoine 2nd plur. lienette dissonoineet ette liene dissonoineet
3rd plur. dissonoinevat eivät dissonoine 3rd plur. lienevät dissonoineet eivät liene dissonoineet
passive dissonoitaneen ei dissonoitane passive lienee dissonoitu ei liene dissonoitu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st dissonoida present dissonoiva dissonoitava
long 1st2 dissonoidakseen past dissonoinut dissonoitu
2nd inessive1 dissonoidessa dissonoitaessa agent1, 3 dissonoima
instructive dissonoiden negative dissonoimaton
3rd inessive dissonoimassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative dissonoimasta
illative dissonoimaan
adessive dissonoimalla
abessive dissonoimatta
instructive dissonoiman dissonoitaman
4th nominative dissonoiminen
partitive dissonoimista
5th2 dissonoimaisillaan