eläintarha

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

eläin (animal) +‎ tarha (park). First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈelæi̯nˌtɑrhɑ/, [ˈe̞læi̯nˌt̪ɑrhɑ]
  • Rhymes: -ɑrhɑ
  • Syllabification: e‧läin‧tar‧ha

Noun[edit]

eläintarha

  1. zoo, menagerie

Declension[edit]

Inflection of eläintarha (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative eläintarha eläintarhat
genitive eläintarhan eläintarhojen
partitive eläintarhaa eläintarhoja
illative eläintarhaan eläintarhoihin
singular plural
nominative eläintarha eläintarhat
accusative nom. eläintarha eläintarhat
gen. eläintarhan
genitive eläintarhan eläintarhojen
eläintarhainrare
partitive eläintarhaa eläintarhoja
inessive eläintarhassa eläintarhoissa
elative eläintarhasta eläintarhoista
illative eläintarhaan eläintarhoihin
adessive eläintarhalla eläintarhoilla
ablative eläintarhalta eläintarhoilta
allative eläintarhalle eläintarhoille
essive eläintarhana eläintarhoina
translative eläintarhaksi eläintarhoiksi
instructive eläintarhoin
abessive eläintarhatta eläintarhoitta
comitative eläintarhoineen
Possessive forms of eläintarha (type kala)
possessor singular plural
1st person eläintarhani eläintarhamme
2nd person eläintarhasi eläintarhanne
3rd person eläintarhansa