eläintarha

Finnish

Etymology

eläin (“animal”) +‎ tarha (“park”). First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈelæi̯nˌtɑrhɑ/, [ˈe̞læi̯nˌt̪ɑrhɑ]
• Rhymes: -ɑrhɑ
• Syllabification: e‧läin‧tar‧ha

Noun

eläintarha

1. zoo, menagerie

Declension

Inflection of eläintarha (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		eläintarha	eläintarhat
genitive		eläintarhan	eläintarhojen
partitive		eläintarhaa	eläintarhoja
illative		eläintarhaan	eläintarhoihin
		singular	plural
nominative		eläintarha	eläintarhat
accusative	nom.	eläintarha	eläintarhat
	gen.	eläintarhan
genitive		eläintarhan	eläintarhojen eläintarhainrare
partitive		eläintarhaa	eläintarhoja
inessive		eläintarhassa	eläintarhoissa
elative		eläintarhasta	eläintarhoista
illative		eläintarhaan	eläintarhoihin
adessive		eläintarhalla	eläintarhoilla
ablative		eläintarhalta	eläintarhoilta
allative		eläintarhalle	eläintarhoille
essive		eläintarhana	eläintarhoina
translative		eläintarhaksi	eläintarhoiksi
instructive		—	eläintarhoin
abessive		eläintarhatta	eläintarhoitta
comitative		—	eläintarhoineen

Possessive forms of eläintarha (type kala)
possessor	singular	plural
1st person	eläintarhani	eläintarhamme
2nd person	eläintarhasi	eläintarhanne
3rd person	eläintarhansa