eläin

See also: elain

Finnish

Etymology

From elää (“to live”).

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈe̞læ͡in]

• (file)

• Hyphenation: e‧läin

Noun

eläin

1. animal

Declension

Inflection of eläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		eläin	eläimet
genitive		eläimen	eläimien eläinten
partitive		eläintä	eläimiä
illative		eläimeen	eläimiin
		singular	plural
nominative		eläin	eläimet
accusative	nom.	eläin	eläimet
	gen.	eläimen
genitive		eläimen	eläimien eläinten
partitive		eläintä	eläimiä
inessive		eläimessä	eläimissä
elative		eläimestä	eläimistä
illative		eläimeen	eläimiin
adessive		eläimellä	eläimillä
ablative		eläimeltä	eläimiltä
allative		eläimelle	eläimille
essive		eläimenä	eläiminä
translative		eläimeksi	eläimiksi
instructive		—	eläimin
abessive		eläimettä	eläimittä
comitative		—	eläimineen

Derived terms

• alkueläin
• eläimellinen
• eläimistö
• eläinaktivismi
• eläinaktivisti
• eläinfysiologia
• eläinkauppa
• eläinkoe
• eläinkunta
• eläinlääketiede
• eläinlääkäri
• eläinmaailma
• eläinmaantiede
• eläinmuseo
• eläinoikeusliike
• eläinoppi
• eläinperäinen

• eläinplankton
• eläinproteiini
• eläinpsykologia
• eläinrasva
• eläinrata
• eläinrääkkäys
• eläinsairaala
• eläinsatu
• eläinsuojelu
• eläintarha
• eläintenpalvonta
• eläintiede
• eläintieteilijä
• hirvieläin
• hylje-eläin
• itiöeläin
• jäniseläin

• kavioeläin
• kissaeläin
• koiraeläin
• kotieläin
• kummituseläin
• laumaeläin
• lemmikkieläin
• löytöeläin
• maaeläin
• muinaiseläin
• nokkaeläin
• norsueläin
• näätäeläin
• onteloeläin
• pehmoeläin
• petoeläin
• pussieläin

• ripsieläin
• sammakkoeläin
• seuraeläin
• sienieläin
• sireenieläin
• sorkkaeläin
• sormieläin
• säde-eläin
• tohvelieläin
• toteemieläin
• tuhoeläin
• turkiseläin
• vaippaeläin
• vesieläin
• vesinokkaeläin
• villieläin
• yöeläin

Anagrams

• leinä

---

Votic

Noun

eläin (genitive eläimee, partitive [please provide])

1. animal

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

• "eläin" in Vadja keele sõnaraamat