eläin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From elää ‎(to live).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈe̞læ͡in]
  • (file)
  • Hyphenation: e‧läin

Noun[edit]

eläin

  1. animal

Declension[edit]

Inflection of eläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative eläin eläimet
genitive eläimen eläimien
eläinten
partitive eläintä eläimiä
illative eläimeen eläimiin
singular plural
nominative eläin eläimet
accusative nom.? eläin eläimet
gen. eläimen
genitive eläimen eläimien
eläinten
partitive eläintä eläimiä
inessive eläimessä eläimissä
elative eläimestä eläimistä
illative eläimeen eläimiin
adessive eläimellä eläimillä
ablative eläimeltä eläimiltä
allative eläimelleˣ eläimilleˣ
essive eläimenä eläiminä
translative eläimeksi eläimiksi
instructive eläimin
abessive eläimettä eläimittä
comitative eläimineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


Votic[edit]

Etymology[edit]

EB1911 - Volume 01 - Page 001 - 1.svg This entry lacks etymological information. If you are familiar with the origin of this term, please add it to the page as described here.

Noun[edit]

eläin ‎(genitive eläimee, partitive [please provide])

  1. animal

Inflection[edit]

This noun needs an inflection-table template.

References[edit]

  • "eläin" in Vadja keele sõnaraamat