elekieli

Finnish

Etymology

ele (“gesture”) +‎ kieli (“language”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeleˣˌkie̯li/, [ˈe̞le̞k̚ˌkie̞̯li]
• Rhymes: -ieli
• Syllabification^(key): e‧le‧kie‧li

Noun

elekieli

1. gesture language, gesturing (nonverbal communication using gestures)

Declension

Inflection of elekieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative		elekieli	elekielet
genitive		elekielen	elekielten elekielien
partitive		elekieltä	elekieliä
illative		elekieleen	elekieliin
		singular	plural
nominative		elekieli	elekielet
accusative	nom.	elekieli	elekielet
	gen.	elekielen
genitive		elekielen	elekielten elekielien
partitive		elekieltä	elekieliä
inessive		elekielessä	elekielissä
elative		elekielestä	elekielistä
illative		elekieleen	elekieliin
adessive		elekielellä	elekielillä
ablative		elekieleltä	elekieliltä
allative		elekielelle	elekielille
essive		elekielenä	elekielinä
translative		elekieleksi	elekieliksi
instructive		—	elekielin
abessive		elekielettä	elekielittä
comitative		—	elekielineen

Possessive forms of elekieli (type pieni)
possessor	singular	plural
1st person	elekieleni	elekielemme
2nd person	elekielesi	elekielenne
3rd person	elekielensä

Synonyms

• elehtiminen

Anagrams

• ilkeilee