elekieli

Finnish

(index el)

Etymology

ele (“gesture”) +‎ kieli (“language”)

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈe̞le̞ˌkːie̞li]
• Rhymes: -ieli
• Hyphenation: e‧le‧kie‧li

Noun

elekieli

1. expressive behavior; gesture

Declension

Inflection of elekieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative		elekieli	elekielet
genitive		elekielen	elekielten elekielien
partitive		elekieltä	elekieliä
illative		elekieleen	elekieliin
		singular	plural
nominative		elekieli	elekielet
accusative	nom.	elekieli	elekielet
	gen.	elekielen
genitive		elekielen	elekielten elekielien
partitive		elekieltä	elekieliä
inessive		elekielessä	elekielissä
elative		elekielestä	elekielistä
illative		elekieleen	elekieliin
adessive		elekielellä	elekielillä
ablative		elekieleltä	elekieliltä
allative		elekielelle	elekielille
essive		elekielenä	elekielinä
translative		elekieleksi	elekieliksi
instructive		—	elekielin
abessive		elekielettä	elekielittä
comitative		—	elekieline

Anagrams

• ilkeilee