emätin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index em)

Etymology[edit]

Derived from emä (in the archaic sense “uterus”).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈemætin/, [ˈe̞mæt̪in]
  • Rhymes: -emætin
  • Hyphenation: e‧mä‧tin

Noun[edit]

emätin

  1. (anatomy) vagina

Declension[edit]

Inflection of emätin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative emätin emättimet
genitive emättimen emättimien
emätinten
partitive emätintä emättimiä
illative emättimeen emättimiin
singular plural
nominative emätin emättimet
accusative nom. emätin emättimet
gen. emättimen
genitive emättimen emättimien
emätinten
partitive emätintä emättimiä
inessive emättimessä emättimissä
elative emättimestä emättimistä
illative emättimeen emättimiin
adessive emättimellä emättimillä
ablative emättimeltä emättimiltä
allative emättimelle emättimille
essive emättimenä emättiminä
translative emättimeksi emättimiksi
instructive emättimin
abessive emättimettä emättimittä
comitative emättimineen
Possessive forms of emätin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person emättimeni emättimemme
2nd person emättimesi emättimenne
3rd person emättimensä

Synonyms[edit]

Compounds[edit]

See also[edit]

Anagrams[edit]