ensisijainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ensi- +‎ sija +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈensiˌsijɑi̯nen/, [ˈe̞ns̠iˌs̠ijɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ijɑinen
  • Syllabification(key): en‧si‧si‧jai‧nen

Adjective[edit]

ensisijainen (comparative ensisijaisempi, superlative ensisijaisin)

  1. primary (of first rank or order)
  2. preferred
    Se on meidän ensisijainen vaihtoehtomme.
    That is our preferred option.

Declension[edit]

Inflection of ensisijainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ensisijainen ensisijaiset
genitive ensisijaisen ensisijaisten
ensisijaisien
partitive ensisijaista ensisijaisia
illative ensisijaiseen ensisijaisiin
singular plural
nominative ensisijainen ensisijaiset
accusative nom. ensisijainen ensisijaiset
gen. ensisijaisen
genitive ensisijaisen ensisijaisten
ensisijaisien
partitive ensisijaista ensisijaisia
inessive ensisijaisessa ensisijaisissa
elative ensisijaisesta ensisijaisista
illative ensisijaiseen ensisijaisiin
adessive ensisijaisella ensisijaisilla
ablative ensisijaiselta ensisijaisilta
allative ensisijaiselle ensisijaisille
essive ensisijaisena ensisijaisina
translative ensisijaiseksi ensisijaisiksi
instructive ensisijaisin
abessive ensisijaisetta ensisijaisitta
comitative ensisijaisine
Possessive forms of ensisijainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person ensisijaiseni ensisijaisemme
2nd person ensisijaisesi ensisijaisenne
3rd person ensisijaisensa

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]