sija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: šija

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Middle Proto-Finnic *sija-, from Early Proto-Germanic *stījā. Cognates include English -sty as in pigsty and Swedish (svin)-stia.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: si‧ja
  • IPA(key): [ˈsijɑ]

Noun[edit]

sija

  1. stead
  2. ranking
  3. rest, support
  4. (grammar) case

Declension[edit]

Inflection of sija (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative sija sijat
genitive sijan sijojen
partitive sijaa sijoja
illative sijaan sijoihin
singular plural
nominative sija sijat
accusative nom.? sija sijat
gen. sijan
genitive sijan sijojen
sijainrare
partitive sijaa sijoja
inessive sijassa sijoissa
elative sijasta sijoista
illative sijaan sijoihin
adessive sijalla sijoilla
ablative sijalta sijoilta
allative sijalle sijoille
essive sijana sijoina
translative sijaksi sijoiksi
instructive sijoin
abessive sijatta sijoitta
comitative sijoineen

Derived terms[edit]


Veps[edit]

Etymology[edit]

EB1911 - Volume 01 - Page 001 - 1.svg This entry lacks etymological information. If you are familiar with the origin of this term, please add it to the page as described here.

Noun[edit]

sija ‎(genitive singular sijan, partitive singular sijad, partitive plural sijoid)

  1. place
  2. point, location
  3. region, area
  4. territory

Inflection[edit]

References[edit]

  • "место", "пункт", "территория" in Uz' venä-vepsläine vajehnik/Новый русско-вепсский словарь ‎(Novyj russko-vepsskij slovarʹ), Nina G. Zaiceva, Maria I. Mullonen, 2007.