entinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From ensi- +‎ -inen.

Adjective[edit]

entinen (comparative entisempi, superlative entisin) (comparative rare, superlative almost theoretical)

  1. former, erstwhile
    entisessä Neuvostoliitossa
    in the former Soviet Union

Declension[edit]

Inflection of entinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative entinen entiset
genitive entisen entisten
entisien
partitive entistä entisiä
illative entiseen entisiin
singular plural
nominative entinen entiset
accusative nom.? entinen entiset
gen. entisen
genitive entisen entisten
entisien
partitive entistä entisiä
inessive entisessä entisissä
elative entisestä entisistä
illative entiseen entisiin
adessive entisellä entisillä
ablative entiseltä entisiltä
allative entiselleˣ entisilleˣ
essive entisenä entisinä
translative entiseksi entisiksi
instructive entisin
abessive entisettä entisittä
comitative entisine

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]