eriste

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb eristää ‎(to insulate) + -e

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈe̞riste̞ˣ]
  • Hyphenation: e‧ris‧te

Noun[edit]

eriste

  1. An insulator (substance that does not transmit sound, heat, or electricity).

Declension[edit]

Inflection of eriste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative eriste eristeet
genitive eristeen eristeiden
eristeitten
partitive eristettä eristeitä
illative eristeeseen eristeisiin
eristeihin
singular plural
nominative eriste eristeet
accusative nom. eriste eristeet
gen. eristeen
genitive eristeen eristeiden
eristeitten
partitive eristettä eristeitä
inessive eristeessä eristeissä
elative eristeestä eristeistä
illative eristeeseen eristeisiin
eristeihin
adessive eristeellä eristeillä
ablative eristeeltä eristeiltä
allative eristeelle eristeille
essive eristeenä eristeinä
translative eristeeksi eristeiksi
instructive eristein
abessive eristeettä eristeittä
comitative eristeineen

Anagrams[edit]