erite

Finnish

Etymology

erittää +‎ -e

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeriteˣ/, [ˈe̞rit̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -erite
• Syllabification^(key): e‧ri‧te
• Hyphenation^(key): eri‧te

Noun

erite

1. secretion (a substance secreted by an organism)
2. discharge (pus or exudate from a wound or orifice)

Declension

Inflection of erite (Kotus type 48*C/hame, tt–t gradation)
nominative		erite	eritteet
genitive		eritteen	eritteiden eritteitten
partitive		eritettä	eritteitä
illative		eritteeseen	eritteisiin eritteihin
		singular	plural
nominative		erite	eritteet
accusative	nom.	erite	eritteet
	gen.	eritteen
genitive		eritteen	eritteiden eritteitten
partitive		eritettä	eritteitä
inessive		eritteessä	eritteissä
elative		eritteestä	eritteistä
illative		eritteeseen	eritteisiin eritteihin
adessive		eritteellä	eritteillä
ablative		eritteeltä	eritteiltä
allative		eritteelle	eritteille
essive		eritteenä	eritteinä
translative		eritteeksi	eritteiksi
abessive		eritteettä	eritteittä
instructive		—	erittein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erite (Kotus type 48*C/hame, tt–t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative eritteeni eritteeni accusative nom. eritteeni eritteeni gen. eritteeni genitive eritteeni eritteideni eritteitteni partitive eritettäni eritteitäni inessive eritteessäni eritteissäni elative eritteestäni eritteistäni illative eritteeseeni eritteisiini eritteihini adessive eritteelläni eritteilläni ablative eritteeltäni eritteiltäni allative eritteelleni eritteilleni essive eritteenäni eritteinäni translative eritteekseni eritteikseni abessive eritteettäni eritteittäni instructive — — comitative — eritteineni second-person singular possessor singular plural nominative eritteesi eritteesi accusative nom. eritteesi eritteesi gen. eritteesi genitive eritteesi eritteidesi eritteittesi partitive eritettäsi eritteitäsi inessive eritteessäsi eritteissäsi elative eritteestäsi eritteistäsi illative eritteeseesi eritteisiisi eritteihisi adessive eritteelläsi eritteilläsi ablative eritteeltäsi eritteiltäsi allative eritteellesi eritteillesi essive eritteenäsi eritteinäsi translative eritteeksesi eritteiksesi abessive eritteettäsi eritteittäsi instructive — — comitative — eritteinesi first-person plural possessor singular plural nominative eritteemme eritteemme accusative nom. eritteemme eritteemme gen. eritteemme genitive eritteemme eritteidemme eritteittemme partitive eritettämme eritteitämme inessive eritteessämme eritteissämme elative eritteestämme eritteistämme illative eritteeseemme eritteisiimme eritteihimme adessive eritteellämme eritteillämme ablative eritteeltämme eritteiltämme allative eritteellemme eritteillemme essive eritteenämme eritteinämme translative eritteeksemme eritteiksemme abessive eritteettämme eritteittämme instructive — — comitative — eritteinemme second-person plural possessor singular plural nominative eritteenne eritteenne accusative nom. eritteenne eritteenne gen. eritteenne genitive eritteenne eritteidenne eritteittenne partitive eritettänne eritteitänne inessive eritteessänne eritteissänne elative eritteestänne eritteistänne illative eritteeseenne eritteisiinne eritteihinne adessive eritteellänne eritteillänne ablative eritteeltänne eritteiltänne allative eritteellenne eritteillenne essive eritteenänne eritteinänne translative eritteeksenne eritteiksenne abessive eritteettänne eritteittänne instructive — — comitative — eritteinenne third-person possessor singular plural nominative eritteensä eritteensä accusative nom. eritteensä eritteensä gen. eritteensä genitive eritteensä eritteidensä eritteittensä partitive eritettään eritettänsä eritteitään eritteitänsä inessive eritteessään eritteessänsä eritteissään eritteissänsä elative eritteestään eritteestänsä eritteistään eritteistänsä illative eritteeseensä eritteisiinsä eritteihinsä adessive eritteellään eritteellänsä eritteillään eritteillänsä ablative eritteeltään eritteeltänsä eritteiltään eritteiltänsä allative eritteelleen eritteellensä eritteilleen eritteillensä essive eritteenään eritteenänsä eritteinään eritteinänsä translative eritteekseen eritteeksensä eritteikseen eritteiksensä abessive eritteettään eritteettänsä eritteittään eritteittänsä instructive — — comitative — eritteineen eritteinensä

Derived terms

compounds

• limaerite
• rauhaserite
• sisäerite
• tulehduserite
• umpierite

Further reading

• “erite”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• teeri

Haitian Creole

Etymology

From French hériter.

Verb

erite

1. (transitive) to inherit

Related terms

• eritaj
• eritye

References

• Targète, Jean; Urciolo, Raphael (1993), Haitian Creole-English Dictionary‎^[2], Dunwoody Press, →ISBN, page 61