eritelmä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

eritellä +‎ -mä

Noun[edit]

eritelmä

  1. specification

Declension[edit]

Inflection of eritelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative eritelmä eritelmät
genitive eritelmän eritelmien
partitive eritelmää eritelmiä
illative eritelmään eritelmiin
singular plural
nominative eritelmä eritelmät
accusative nom. eritelmä eritelmät
gen. eritelmän
genitive eritelmän eritelmien
eritelmäinrare
partitive eritelmää eritelmiä
inessive eritelmässä eritelmissä
elative eritelmästä eritelmistä
illative eritelmään eritelmiin
adessive eritelmällä eritelmillä
ablative eritelmältä eritelmiltä
allative eritelmälle eritelmille
essive eritelmänä eritelminä
translative eritelmäksi eritelmiksi
instructive eritelmin
abessive eritelmättä eritelmittä
comitative eritelmineen