erotutkinto

Finnish

Etymology

ero +‎ tutkinto; calque of Swedish dimissionsexam (“a theological university degree”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeroˌtutkinto/, [ˈe̞ro̞ˌt̪ut̪k̟in̪t̪o̞]
• Rhymes: -utkinto
• Syllabification^(key): e‧ro‧tut‧kin‧to

Noun

erotutkinto

1. (historical) A discontinued theological university degree which allowed the ordination of the graduate as a priest.

Declension

Inflection of erotutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		erotutkinto	erotutkinnot
genitive		erotutkinnon	erotutkintojen
partitive		erotutkintoa	erotutkintoja
illative		erotutkintoon	erotutkintoihin
		singular	plural
nominative		erotutkinto	erotutkinnot
accusative	nom.	erotutkinto	erotutkinnot
	gen.	erotutkinnon
genitive		erotutkinnon	erotutkintojen
partitive		erotutkintoa	erotutkintoja
inessive		erotutkinnossa	erotutkinnoissa
elative		erotutkinnosta	erotutkinnoista
illative		erotutkintoon	erotutkintoihin
adessive		erotutkinnolla	erotutkinnoilla
ablative		erotutkinnolta	erotutkinnoilta
allative		erotutkinnolle	erotutkinnoille
essive		erotutkintona	erotutkintoina
translative		erotutkinnoksi	erotutkinnoiksi
abessive		erotutkinnotta	erotutkinnoitta
instructive		—	erotutkinnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erotutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative erotutkintoni erotutkintoni accusative nom. erotutkintoni erotutkintoni gen. erotutkintoni genitive erotutkintoni erotutkintojeni partitive erotutkintoani erotutkintojani inessive erotutkinnossani erotutkinnoissani elative erotutkinnostani erotutkinnoistani illative erotutkintooni erotutkintoihini adessive erotutkinnollani erotutkinnoillani ablative erotutkinnoltani erotutkinnoiltani allative erotutkinnolleni erotutkinnoilleni essive erotutkintonani erotutkintoinani translative erotutkinnokseni erotutkinnoikseni abessive erotutkinnottani erotutkinnoittani instructive — — comitative — erotutkintoineni second-person singular possessor singular plural nominative erotutkintosi erotutkintosi accusative nom. erotutkintosi erotutkintosi gen. erotutkintosi genitive erotutkintosi erotutkintojesi partitive erotutkintoasi erotutkintojasi inessive erotutkinnossasi erotutkinnoissasi elative erotutkinnostasi erotutkinnoistasi illative erotutkintoosi erotutkintoihisi adessive erotutkinnollasi erotutkinnoillasi ablative erotutkinnoltasi erotutkinnoiltasi allative erotutkinnollesi erotutkinnoillesi essive erotutkintonasi erotutkintoinasi translative erotutkinnoksesi erotutkinnoiksesi abessive erotutkinnottasi erotutkinnoittasi instructive — — comitative — erotutkintoinesi first-person plural possessor singular plural nominative erotutkintomme erotutkintomme accusative nom. erotutkintomme erotutkintomme gen. erotutkintomme genitive erotutkintomme erotutkintojemme partitive erotutkintoamme erotutkintojamme inessive erotutkinnossamme erotutkinnoissamme elative erotutkinnostamme erotutkinnoistamme illative erotutkintoomme erotutkintoihimme adessive erotutkinnollamme erotutkinnoillamme ablative erotutkinnoltamme erotutkinnoiltamme allative erotutkinnollemme erotutkinnoillemme essive erotutkintonamme erotutkintoinamme translative erotutkinnoksemme erotutkinnoiksemme abessive erotutkinnottamme erotutkinnoittamme instructive — — comitative — erotutkintoinemme second-person plural possessor singular plural nominative erotutkintonne erotutkintonne accusative nom. erotutkintonne erotutkintonne gen. erotutkintonne genitive erotutkintonne erotutkintojenne partitive erotutkintoanne erotutkintojanne inessive erotutkinnossanne erotutkinnoissanne elative erotutkinnostanne erotutkinnoistanne illative erotutkintoonne erotutkintoihinne adessive erotutkinnollanne erotutkinnoillanne ablative erotutkinnoltanne erotutkinnoiltanne allative erotutkinnollenne erotutkinnoillenne essive erotutkintonanne erotutkintoinanne translative erotutkinnoksenne erotutkinnoiksenne abessive erotutkinnottanne erotutkinnoittanne instructive — — comitative — erotutkintoinenne third-person possessor singular plural nominative erotutkintonsa erotutkintonsa accusative nom. erotutkintonsa erotutkintonsa gen. erotutkintonsa genitive erotutkintonsa erotutkintojensa partitive erotutkintoaan erotutkintoansa erotutkintojaan erotutkintojansa inessive erotutkinnossaan erotutkinnossansa erotutkinnoissaan erotutkinnoissansa elative erotutkinnostaan erotutkinnostansa erotutkinnoistaan erotutkinnoistansa illative erotutkintoonsa erotutkintoihinsa adessive erotutkinnollaan erotutkinnollansa erotutkinnoillaan erotutkinnoillansa ablative erotutkinnoltaan erotutkinnoltansa erotutkinnoiltaan erotutkinnoiltansa allative erotutkinnolleen erotutkinnollensa erotutkinnoilleen erotutkinnoillensa essive erotutkintonaan erotutkintonansa erotutkintoinaan erotutkintoinansa translative erotutkinnokseen erotutkinnoksensa erotutkinnoikseen erotutkinnoiksensa abessive erotutkinnottaan erotutkinnottansa erotutkinnoittaan erotutkinnoittansa instructive — — comitative — erotutkintoineen erotutkintoinensa