erotutkinto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Calque of Swedish dimissionsexam(a theological university degree)

Noun[edit]

erotutkinto

  1. (historical) A discontinued theological university degree which allowed the ordination of the graduate as a priest.

Declension[edit]

Inflection of erotutkinto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative erotutkinto erotutkinnot
genitive erotutkinnon erotutkintojen
partitive erotutkintoa erotutkintoja
illative erotutkintoon erotutkintoihin
singular plural
nominative erotutkinto erotutkinnot
accusative nom. erotutkinto erotutkinnot
gen. erotutkinnon
genitive erotutkinnon erotutkintojen
partitive erotutkintoa erotutkintoja
inessive erotutkinnossa erotutkinnoissa
elative erotutkinnosta erotutkinnoista
illative erotutkintoon erotutkintoihin
adessive erotutkinnolla erotutkinnoilla
ablative erotutkinnolta erotutkinnoilta
allative erotutkinnolle erotutkinnoille
essive erotutkintona erotutkintoina
translative erotutkinnoksi erotutkinnoiksi
instructive erotutkinnoin
abessive erotutkinnotta erotutkinnoitta
comitative erotutkintoineen