esineellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

esine +‎ -llinen

Adjective[edit]

esineellinen (comparative esineellisempi, superlative esineellisin)

  1. This entry needs a definition. Please add one, then remove {{defn}}.

Declension[edit]

Inflection of esineellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative esineellinen esineelliset
genitive esineellisen esineellisten
esineellisien
partitive esineellista esineellisia
illative esineelliseen esineellisiin
singular plural
nominative esineellinen esineelliset
accusative nom.? esineellinen esineelliset
gen. esineellisen
genitive esineellisen esineellisten
esineellisien
partitive esineellista esineellisia
inessive esineellisessa esineellisissa
elative esineellisesta esineellisista
illative esineelliseen esineellisiin
adessive esineellisella esineellisilla
ablative esineelliselta esineellisilta
allative esineelliselleˣ esineellisilleˣ
essive esineellisena esineellisina
translative esineelliseksi esineellisiksi
instructive esineellisin
abessive esineellisetta esineellisitta
comitative esineellisine