esine

Finnish

Etymology

esi- (“fore-”) +‎ -ine. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1842. Länsimäki (1989) theorizes that Schildt originally coined the word as esiaine (as a calque of Swedish föremål) and later shortened it to esine. Compare Estonian ese, also an intentional coinage and likely inspired by the Finnish word.

According to Häkkinen (2004), Schildt later preferred esile (with -le), but esine (which Schildt later thought sounded too similar to jalkine and käsine and thus like a term for clothing) remained in use.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈesineˣ/, [ˈe̞s̠ine̞(ʔ)]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -esine
• Syllabification^(key): e‧si‧ne
• Hyphenation^(key): esi‧ne

Noun

esine

1. object, item, thing (that is physical, concrete, tangible)
2. artifact (object made or shaped by hand)

Declension

Inflection of esine (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		esine	esineet
genitive		esineen	esineiden esineitten
partitive		esinettä	esineitä
illative		esineeseen	esineisiin esineihin
		singular	plural
nominative		esine	esineet
accusative	nom.	esine	esineet
	gen.	esineen
genitive		esineen	esineiden esineitten
partitive		esinettä	esineitä
inessive		esineessä	esineissä
elative		esineestä	esineistä
illative		esineeseen	esineisiin esineihin
adessive		esineellä	esineillä
ablative		esineeltä	esineiltä
allative		esineelle	esineille
essive		esineenä	esineinä
translative		esineeksi	esineiksi
abessive		esineettä	esineittä
instructive		—	esinein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of esine (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative esineeni esineeni accusative nom. esineeni esineeni gen. esineeni genitive esineeni esineideni esineitteni partitive esinettäni esineitäni inessive esineessäni esineissäni elative esineestäni esineistäni illative esineeseeni esineisiini esineihini adessive esineelläni esineilläni ablative esineeltäni esineiltäni allative esineelleni esineilleni essive esineenäni esineinäni translative esineekseni esineikseni abessive esineettäni esineittäni instructive — — comitative — esineineni second-person singular possessor singular plural nominative esineesi esineesi accusative nom. esineesi esineesi gen. esineesi genitive esineesi esineidesi esineittesi partitive esinettäsi esineitäsi inessive esineessäsi esineissäsi elative esineestäsi esineistäsi illative esineeseesi esineisiisi esineihisi adessive esineelläsi esineilläsi ablative esineeltäsi esineiltäsi allative esineellesi esineillesi essive esineenäsi esineinäsi translative esineeksesi esineiksesi abessive esineettäsi esineittäsi instructive — — comitative — esineinesi first-person plural possessor singular plural nominative esineemme esineemme accusative nom. esineemme esineemme gen. esineemme genitive esineemme esineidemme esineittemme partitive esinettämme esineitämme inessive esineessämme esineissämme elative esineestämme esineistämme illative esineeseemme esineisiimme esineihimme adessive esineellämme esineillämme ablative esineeltämme esineiltämme allative esineellemme esineillemme essive esineenämme esineinämme translative esineeksemme esineiksemme abessive esineettämme esineittämme instructive — — comitative — esineinemme second-person plural possessor singular plural nominative esineenne esineenne accusative nom. esineenne esineenne gen. esineenne genitive esineenne esineidenne esineittenne partitive esinettänne esineitänne inessive esineessänne esineissänne elative esineestänne esineistänne illative esineeseenne esineisiinne esineihinne adessive esineellänne esineillänne ablative esineeltänne esineiltänne allative esineellenne esineillenne essive esineenänne esineinänne translative esineeksenne esineiksenne abessive esineettänne esineittänne instructive — — comitative — esineinenne third-person possessor singular plural nominative esineensä esineensä accusative nom. esineensä esineensä gen. esineensä genitive esineensä esineidensä esineittensä partitive esinettään esinettänsä esineitään esineitänsä inessive esineessään esineessänsä esineissään esineissänsä elative esineestään esineestänsä esineistään esineistänsä illative esineeseensä esineisiinsä esineihinsä adessive esineellään esineellänsä esineillään esineillänsä ablative esineeltään esineeltänsä esineiltään esineiltänsä allative esineelleen esineellensä esineilleen esineillensä essive esineenään esineenänsä esineinään esineinänsä translative esineekseen esineeksensä esineikseen esineiksensä abessive esineettään esineettänsä esineittään esineittänsä instructive — — comitative — esineineen esineinensä

Derived terms

• esineellinen
• esineistää
• esineistö

compounds

• antiikkiesine
• arvoesine
• avaruusesine
• eläinpääesine
• esinekokoelma
• esinekooste
• esinelaina
• esineoikeus
• esinepysyvyys
• esineskanneri
• esinetaide
• esinetulostin
• esinetulostus
• esinetutkimus
• esinevalokuvaus
• hopeaesine
• irtoesine
• keramiikkaesine
• keräilyesine
• kiviesine
• koriste-esine
• koruesine
• kultaesine
• kulttiesine
• kulttuuriesine
• kupariesine
• käyttöesine
• lahjaesine
• lainaesine
• lasiesine
• luonnonesine
• metalliesine
• muinaisesine
• muistoesine
• museoesine
• näyttelyesine
• piiesine
• pikkuesine
• puuesine
• pääesine
• rautaesine
• rituaaliesine
• sakraaliesine
• saviesine
• taide-esine
• taikaesine
• talle-esine
• talousesine
• tarpeistoesine
• tarve-esine
• tinaesine
• varusesine
• vierasesine
• ylellisyysesine

Further reading

• “esine”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[3] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• -seeni, eines