harhama
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harhama (10)
- (biologia) kimaira
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑrhɑmɑ/
- tavutus: har‧ha‧ma
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhama | harhamat |
| genetiivi | harhaman | harhamien (harhamain) |
| partitiivi | harhamaa | harhamia |
| akkusatiivi | harhama; harhaman |
harhamat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhamassa | harhamissa |
| elatiivi | harhamasta | harhamista |
| illatiivi | harhamaan | harhamiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhamalla | harhamilla |
| ablatiivi | harhamalta | harhamilta |
| allatiivi | harhamalle | harhamille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhamana | harhamina |
| translatiivi | harhamaksi | harhamiksi |
| abessiivi | harhamatta | harhamitta |
| instruktiivi | – | harhamin |
| komitatiivi | – | harhamine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harhama- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- harhama Kielitoimiston sanakirjassa