illatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: il‧la‧tii‧vi

Noun[edit]

illatiivi

  1. (grammar) illative.

Declension[edit]

Inflection of illatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative illatiivi illatiivit
genitive illatiivin illatiivien
partitive illatiivia illatiiveja
illative illatiiviin illatiiveihin
singular plural
nominative illatiivi illatiivit
accusative nom. illatiivi illatiivit
gen. illatiivin
genitive illatiivin illatiivien
partitive illatiivia illatiiveja
inessive illatiivissa illatiiveissa
elative illatiivista illatiiveista
illative illatiiviin illatiiveihin
adessive illatiivilla illatiiveilla
ablative illatiivilta illatiiveilta
allative illatiiville illatiiveille
essive illatiivina illatiiveina
translative illatiiviksi illatiiveiksi
instructive illatiivein
abessive illatiivitta illatiiveitta
comitative illatiiveineen

Synonyms[edit]

See also[edit]