hälytin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Derived from the verb hälyttää (to alarm).

Noun[edit]

hälytin

  1. An alarm (mechanical contrivance for rousing attention).

Declension[edit]

Inflection of hälytin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative hälytin hälyttimet
genitive hälyttimen hälyttimien
hälytinten
partitive hälytintä hälyttimiä
illative hälyttimeen hälyttimiin
singular plural
nominative hälytin hälyttimet
accusative nom. hälytin hälyttimet
gen. hälyttimen
genitive hälyttimen hälyttimien
hälytinten
partitive hälytintä hälyttimiä
inessive hälyttimessä hälyttimissä
elative hälyttimestä hälyttimistä
illative hälyttimeen hälyttimiin
adessive hälyttimellä hälyttimillä
ablative hälyttimeltä hälyttimiltä
allative hälyttimelle hälyttimille
essive hälyttimenä hälyttiminä
translative hälyttimeksi hälyttimiksi
instructive hälyttimin
abessive hälyttimettä hälyttimittä
comitative hälyttimineen

Synonyms[edit]

Verb[edit]

hälytin

  1. First-person singular indicative past form of hälyttää.