harmitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

harmittaa (to irritate, annoy, vex, irk) +‎ -us < harmi

Noun[edit]

harmitus

  1. irritation, annoyance, vexation, irking, frustration (state of being mentally irritated or annoyed)
  2. drag (as an exclamation, something disappointing)
    Voi harmitus!
    What a drag!

Declension[edit]

Inflection of harmitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative harmitus harmitukset
genitive harmituksen harmitusten
harmituksien
partitive harmitusta harmituksia
illative harmitukseen harmituksiin
singular plural
nominative harmitus harmitukset
accusative nom.? harmitus harmitukset
gen. harmituksen
genitive harmituksen harmitusten
harmituksien
partitive harmitusta harmituksia
inessive harmituksessa harmituksissa
elative harmituksesta harmituksista
illative harmitukseen harmituksiin
adessive harmituksella harmituksilla
ablative harmitukselta harmituksilta
allative harmitukselleˣ harmituksilleˣ
essive harmituksena harmituksina
translative harmitukseksi harmituksiksi
instructive harmituksin
abessive harmituksetta harmituksitta
comitative harmituksineen

Synonyms[edit]