henkinen

Finnish

Etymology

henki (“spirit, person”) +‎ -inen. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheŋkinen/, [ˈhe̞ŋkine̞n]
• Rhymes: -eŋkinen
• Syllabification^(key): hen‧ki‧nen

Adjective

henkinen (comparative henkisempi, superlative henkisin)

1. mental (of or relating to the mind or an intellectual process)

   henkinen ikä ― mental age

2. spiritual (of or relating to the intellectual and higher endowments of the mind)
3. (in compounds) -person (consisting of a given number of people)

   seitsenhenkinen ryhmä ― seven-person team

Declension

Inflection of henkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		henkinen	henkiset
genitive		henkisen	henkisten henkisien
partitive		henkistä	henkisiä
illative		henkiseen	henkisiin
		singular	plural
nominative		henkinen	henkiset
accusative	nom.	henkinen	henkiset
	gen.	henkisen
genitive		henkisen	henkisten henkisien
partitive		henkistä	henkisiä
inessive		henkisessä	henkisissä
elative		henkisestä	henkisistä
illative		henkiseen	henkisiin
adessive		henkisellä	henkisillä
ablative		henkiseltä	henkisiltä
allative		henkiselle	henkisille
essive		henkisenä	henkisinä
translative		henkiseksi	henkisiksi
instructive		—	henkisin
abessive		henkisettä	henkisittä
comitative		—	henkisine

Possessive forms of henkinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	henkiseni	henkisemme
2nd person	henkisesi	henkisenne
3rd person	henkisensä

Derived terms

• henkisesti
• henkisyys

See also

• hengellinen